Ja vähän lisää treenejä...

R&N <3

Onko mitään parempaa, kuin hyvin menneet aksatreenit? No ei!
Aksaa on käyty treenaamassa tälläviikolla keskiviikkona ja nyt sitten tänään. Treenit on menneet mukavasti ja olleet ennen kaikkea kehittäviä! Musta tuntuu, että oikeesti oon parin viime treenin aikana tajunnutkin ja osannutkin jotain.
Tänään vedettiin radan pätkälle kunnon raivo päälle, tai minä vedin.
Nera nimittäin päätti, että nyt loppu mun rataan tutustuminen ja söi kuvassa näkyvän hienon ja ihan hintavankin hihnan D&C poikki aikansa kuluksi. Oli pieni bordercollie hieman vaikeana, kun näki miten mua otti päähän.

Noo, ilmeisesti joskus on pienten koirien sallittua olla tuhmana ja suututtaa kartturinsa, jos siitä on näin positiivisia vaikutuksia. Vedettiin treeni puhtaasti läpi, eikä rimat kolisseet! Minä en siis näin ollen ilmeisesti juossut koiran eteen, ollut puolta kilometriä myöhässä tai käskyttänyt väärässä paikassa väärään aikaan.
Antaa kummasti motivaatiota ja toivoa tulevaisuuteen; kyllä me vielä joskus ollaan hyviä...

Sannan arkistojen kätköistä löytyi tälläinen suunnilleen seitsemän vuotta vanha kuva.
Tästä sitä on joskus alotettu. Kuva on otettu varmaankin alkeiskurssilta ja muistan kiljuneeni riemusta, kun äiti ilmoitti minut sinne :).

Pikku-Telle 10 vuotta ja pörrö-Assi 1 vuotta.
Oon mä vähän kasvanu tässä seitsemän vuoden aikana, kun toi liian suurena roikkuva treeniliivi ei mee enää mun päälle :D.

Aksasta tokoon ja Nerasta Elvikseen. Tarkemmin ottaen Elviksen kakeihin.
Nehän on ollut meidän murhekryyni jo pidemmän aikaa. Ihan ihme jumittamisia välillä. Pari päivää sitten Elvis jumitti taas.
Päätin, että nyt puutun siihen kyllä ihan kunnolla, ei millään epäsäännöllisillä vahvistamisilla ym. ole ollut mitään vaikutusta tuohon ongelmaan. Karjaisin siis muutaman ärräpään ja nakkasin kädessäni olleen naksuttimen Elviksen viereen, en siis koiraan, johon nyt tuon turkin läpi ei mitkään muoviset naksuttimet edes paljoa kolahtaisi.
Elvis kohottautui hyvin loukkautuneen näköisenä, korvat luimussa ylös. Palkkasin ja vapautin koiran heittämällä pallon E:n selän taakse. Ja mitä tekee The DRAAMA King? Juoksee pallon ohi ja jatkaa matkaansa ulko-ovelle ja ilmaisee hyvin selvästi menevänsä nyt sisälle. "Treenaa kuule yksinäs", sen ilme kertoi hyvin paljon puhuvasti.

Eikä se suostunut enää tulemaan treenaamaan, joten treenit loppu siihen. Kerkesin jo manata itseäni koiran itsetunnon ja motivaation totaalisesta pilaamisesta, mutta eipä jätkä onneksi seuraavana päivänä ollut enää moksiskaan. Eikä ole jumittanut kakeja, ainakaan toistaiseksi :).