Lumiriemua

Kaunotar ja riiviö

Viime kirjoituksesta ja kisoista on vierähtänyt jo melkein kaksi viikkoa. Musta tuntuu, etten nykyään kerkee istumaan koneella ollenkaan saati kirjoittelemaan blogia, kun koko ajan oon treenaamassa tai muuten vaan tekemässä jotakin. Nytkin olen koneella, koska mun pitäisi saada yksi kouluhomma valmiiksi ja jotenkin se vaan vaihtu tämmöseen :D

Alla olevat kuvat ovat kaverini Millan käsialaa, joka kävi kuvailemassa pari päivää sitten kauniista ja komeasta kuvia. Kiitos Milla, haluan teettää nää itselleni ihan oikeiksi kuviksi ;)

 

 



 

Rino on kasvanut kovasti. Se on jo paljon isompi kuin Nera ja painaakin yli 20 kiloa. Ikäähän tosiaan jätkällä on nyt viisi kuukautta ja rapiat päälle. Iso ja komia ukko siitä ainakin kasvaa, jos ei muuta! Karvanpituus on mun lemppari jännityksen aihe :D. Rinon tulessa olin aivan sata varma, että se on pitkäkarvainen. Nyt en ole ollenkaan niin varma, sillä Rinossa ei ole enää mitää muuta karvaista, kuin nuo hervottomat korvahapsut.

Rintin treeneissä on tapahtunut myös silmin nähtävää edistystä. Jäljelllä on jo useampia 5-10 askeleen tyhjiä, etsinnöissä ollaan siirtymässä ruoasta palikoihin (siis sellaisiin muovisiin tikkuihin, joita koira opetetaan etsimään)  ja ollaan tehty ensimmäiset palikkaetsinnät. :)
Tottiksessa seuraaminen on edistynyt huimaa vauhtia ja Rino seuraa aika kivasti. Tokihan, käännöksiin ja pysähdyksiin tarvitsee kovasti käsiapua ja imuttamista, mutta tälläinen perus suoraan seuraaminen on hyvällä mallilla.
Pari viikkoa sitten poliisikoiralaitokselta Tikkanen kävi leikittämässä Rinttiä tyynyllä.
R oli ihan liekeissä :) Se oli varmaan Rinon elämän parhaita hetkiä. Kahdestaankin ollaan leikitty tyynyllä, mutta sen hohtoa on hieman himmentänyt irtoavat hampaat.

Neran kanssa puolestaan ollaan keskitytty kisojen jälkeen voittajajuttuihin. Metalli ja tunnari on NE liikkeet, joita treenatessa tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. Nera ahdistuu jo pelkän metallinoutokapulan näkemisestä. Se kuitenkin saattaa alkaa jahtaamaan ja saalistamaan kapulaa hyvin, mutta siinä vaiheessa kuin moinen hirvitys pitää ottaa suuhun, niin alkaa paineistaa. Joo, Nera ottaa kyllä kapulan, mutta koko koiran olemus huutaa: "Tää on niin eläinräkkäystä!" Nera on herkkä koira ja erityisen herkkä se on juuri suustaan. Jos joskus olisi ollut fiksu, olisi opettanut jo pienenä sen kantamaan kovia ja ällöjä materiaaleja, nyt se on paljon hankalampaa.
Tunnari puolestaan.... Noo, sanotaanko, että joskus on hyviä tunnaripäiviä ja vähän useammin ei niin hyviä. Nyt kun talvi on saapunut tännekkin ja lunta on jo ihan kiitettävästi maassa niin täytyy käydä hautaamassa omaa päivittäin lumeen etsittäväksi.
No joo, ettei mene ihan synkistelyksi, niin hyppynouto ja ruutu on puolestaan Neran vahvimmat liikkeet - ja nehän on Neran mielestä ihan superhauskojakin! Ne on sellaset liikkeet, joissa koira palkkautuu jo pelkästään niiden suorittamisesta.

Onnellinen

Kisaamassa jälleen. Jännitti ihan sairaasti. Koe suorituksesta ei jälkeen päin muita kuin sumeita muistikuvia, mutta ehkä pääällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että kaikki meni just hyvin ja Nera oli oma ihana itsensä <3. Tuomarina oli Veijo Kinnunen, joka ei tänään antanut kyllä yhtään ylimääräisiä pisteitä kenellekkään.

Paikallamakuu: 9½
Seuraaminen: 8½
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 8
Seisominen: 9
Noutoaminen: 9½
Kauko-ohjaus: 9 (!!)
Estehyppy: 6
Kokonaisvaikutus: 10
Yht. 175,5p 1-tulos TK2

Paikkiksen puoli pistettä meni siihen, etten kuunnellut ihan liikkuria vaan vähän ennakoin vapautusta. Seuraaminen näyttää videolta paria kontaktin pudotusta lukuun ottamatta ihan kivalta, vaikken itse suorituksesta muista juuri mitään :D. Luoksari oli meidän perus luoksari: aavistuksen hidas toppi ja koira epävarma loppuasennon suhteen. Tämä pitää laittaa kuntoon, koska ihan turhaan menettää pisteitä sen takia, ettei koira ole ihan varma, mitä sen kuuluisi siinä tehdä. Sen takia himmaa myös vauhtia lopussa. Seisomisessa kääntyi vähä. Nouto oli hyvä, en tiedä minne meni puolikas. Kaket, wohoow!!, ne onnistu! Ennakoi lopussa perusasennon. Hypyssä kaksi istu käskyä, joten siitä varmaan -2p, mutta mitään muuta vikaa en hypystä löytänyt, joten en tiedä miksi 6.
Tuomari tais tykätä suorituksesta ja tokaisikin liikkeiden loputtua: "Kivan oloinen koira. Ei se myynnissä sattus oleen?"
No ei ole! :D

Illalla tehtiin tyttöjen kanssa pizzaa ja taispa Nerakin saada oman palasensa. Nyt voidaan keskittyä kaikella tarmolla voivoi-juttuihin.
Alla vielä video seuraamisesta:

Hei me oltiin koulutuksessa!

Tätä viikonloppua oon oottanut kauan. Tänä viikonloppuna Kannuksessa oli siis Jessica Svanljungin tokokoulutus. Alunperin suunnitelmissa oli mennä viikonlopuksi kuunteluoppilaaksi + Jessica piti meille perjantaina koulussa tunnit, jonne minä ja Rino sekä kaksi muuta pentua päästiin esimerkkikoirakoiksi.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Perjantai-illan osuutta oltiin aloittelemassa ja yksi perjantain koirakko ei saapunut paikalle. Arvatkaas, kuka sinne sitten päätyikään tämän koirakon tilalle? Ei ainakaan minä ja Nera :D. Ei siis muuta kuin äkkiä takaisin kämpille ja hakemaan koiraa.

Aamulla oltiin siis Rintin kanssa kouluttautumassa. Ja Rinohan oli tosiaan edellisenä päivänä kuusi tuntia treeneissä ja aamulla näyttikin siltä, ettei raukka olisi jaksanut herätä ollenkaan :D Mutta niin vaan ylös päästiin ja menin aamulla vielä etuajassa hallille ja sain treenattua kätevästi Neran ennen tuntien alkua.

Rinon kanssa saatiin uusi visio seuraamisen opettamiseen. Olen siis turvautunut tuttuun ja vanhaan imuttamiseen, mutta taidanpa lähteä kokeilemaan tälläista:

 

Täähän on vähän niin kuin takaperin imuttamista, erona se, että koira ei ole kiinni kädessä eikä saa ruokaa koko aikaa, joten se joutuu itse vähän ajattelemaankin mitä tekee. Lisäksi tää on huomattavasti vähemmän kivuliasta ohjaajalle, Rino puree krokotiilin suun kokosella purukalustollaan aina kädet verille.
Hiljaa odottamiseen saatiin myös yksinkertaisuudessaan nerokas idea, joka ei ole vaan jostain syystä pälkähtänyt mieleenkään: koira maahan ja nami etutassujen väliin. Koira on hiljaa ja vartioi ruokaansa. Helppoa ja toimivaa.

Neran kanssa aloitettiin ohjatun opettelu ihan uutena juttuna. Nera oli alkuun oikeesti ihan pihalla. Se ei voinut alkuun käsittää mitä oltiin tekemässä! Pikku hiljaa kaksi pientä hernettä alkoi kuitenkin raksuttaa ja homma oli Neran mielestä ihan hauskaakin.
Tunnariin saatiin myös ideaa, mitä tehdään. Se on alkanut taas halliin siirtymisen jälkeen takkuamaan. Nyt reenaillaan sitä ulkona niin kauan kuin keritään ja sitten siirrytään takaisin sisälle ja koitetaan vähän toisenlaista lähestymistaktiikkaa.
Lopuksi, kun aikaa jäi tutustuttiin zetaan. Nera teki hienosti kaikki asennot oikein ja suoriutui hommasta muutenkin paljon paremmin kuin minä... Emmää oo tajunnut, että tötteröiden kiertosuunnallakin on merkitystä! Mutta nytpä tiedän, kuinka oikea oppinen zeta tehdään :).

Sunnuntain olin vielä sitten ihan suunnitelmien mukaan kuunteluoppilaana. Nyt on ihan hirveesti motivaatiota ja ajatusta siitä, miten jatketaan tästä ja kuinka lähdetään evl:än juttuja työstämään.