Noudon pohdintaa

Kevät on ottanut vihdoin talvesta murska voiton ja lumet ovat hälventyneet, ojien pientareita koristavia laikkuja lukuun ottamatta. Tulvat ovat myös aika valtaisat. Kävin kavereiden kanssa tänään soutamassa pellolla, enkä siis missän pikku lätäkössä vaan vesi peittää joen lähistöllä valtavan pinta-alan peltoa n. metrin syvyisesti. Laitan loppuun kuvan, koska muuten tätä ei usko kukaan ;).

Mutta, mennääpä tulvista treeni-elämään. Itseasiassa, asiaan, joka aiheuttaa lievästi pään vaivaa. Nimittäin Elviksen nouto. En ole ikinä koskaan vahvistanut sille millään tavalla kapulan vätkyttämistä, mutta silti usein sivulle tullessaan (Eepu tulee luovuttamaan sivulle suoraan) se "nakkaa" kapulaa samalla kun pyöräyttää itsensä siihen. Väitän, että siinä tapahtuu jonkinlainen pururefleksi. Ei esim. Neralla ole ollenkaan vastaavaa. Olen miettinyt ja pohtinut asiaa. Pitäisikö vain jatkaa oikean toiminnan vahvistamista? Vai pitäisikö opettaa noudon luovutus eteen? Entäs miten taot asian tuon putkiaivon päähän, että ei, nyt sinä et menkkään sivulle vaan tuletkin eteen? Meneekö koko koiraparka ihan sekaisin? 

Eihän avoimessa luokassa yhdestä puraisusta isoja pisteitä menetä, mutta haluan siitä tulevaisuutta ajatellen likimain täydellisen. Voi:ssa ja evl:ssä on kuitenkin suuri määrä pojoista kiinni noudoissa. Asialla alkaa vaan hieman ressta, kun menin eräiden hyvin onnistuneiden treenien ilmoittamaan sen tokokisoihin, jotka ovat 17. päivä.... Mutta tämähän tarkoittaa armotonta treeniä ;). Onneksi muut liikkeet on aikalailla kasassa, pienen pientä hienosäätöä.

Neralla on juoksut, joten meillä jää vapputapahtuma (heei, kaikki sitten tulee tänne!) väliin.  Yleensähän Nera on juossut joulun ja juhannuksen aikaan. Huonoa tuuria, jälleen kerran. No, nyt eivät haittaa kesän kisakautta. Agikisoihin pitäs laittaa ilmoja, sillä nyt pääsee taas treenaamaan useammin kuin kerran viikossa, kun Kynttiläkankaan kenttä on vihdoin ja viimein sula!
Nera täytti viime viikolla 4 vuotta. Paljon onnea, kulta!

BH hyväksytty

Huh huh, kyllä mua jännitti ihan pirusti, niinkun varmaan tuon kuvan äärikeskittyneestä ilmeestä voi päätellä :D. Ei, ei mua niinkään jännittänyt miten Eepu toimii, vaan miten Telle toimii. En oo käynyt katsoon BH koetta ikuisuuksiin, säännöt on muuttunut jäävissä ja arpaonnikaan ei suosinut mua, kun saatiin numero 1. Eli ei siis kerennyt nähdä yhtään suoritustakaan ennen.

Liikkeetsujui kivasti. Täyskäännökset ois voinut olla tiiviimmät (outoa tehdä vasempaan suuntaan, tokossa teen oikealle) ja henkilöryhmässä ihmiset oli i-iiiihania ja niitä piti vähän moikkailla. Istumisessa olin antanut liikkeessä lähdettäessä huomaamattani käsiavun (murrr). Maahanmeno oli hyvä, mutta luoksarissa tuli suoraan sivulle, en oo viitsinyt edes yrittää opettaa sille eteen tulemista. Paikkisessa kaksi maahan -käskyä. Eli tälläistä pientä säätöä :). Viidestä koirasta Elviksen lisäksi vain yksi pääsi kaupunki osuudelle.

Kaupungilla


Kaupunkiosuus oli Eepulle helppoa. "Koira, joka suhtautuu hyvin neutraalisti, pyöräilijöihin, lenkkeilijöihin ja muihin koiriin" oli luonnehdinta. Tämän myötä Eepu sai nimensä eteen koulutustunnuksen BH ja lisäksi lätkän, joka olisi ollut Eepun mielestä kiva nielaista, kuten alla oleva kuva todistaa ;).

Eepu <3

Neran kukkaan puhjennut treenielämä

Maanantaina oli mulla ja Neralla aika huippu päivä Ykan agitreeneissä. Neralla oli loistofiilis, treeneissä oli hyvä vetäjä ja mäkään en ollut ihan kauheen huono :). Hyvät edellytykset onnistuneille treeneille siis. Meillä oli treeninä 3. kisarata, joka mentiin eka pätkissä ja sitten kokonaan. Mä tein uusia hienoja ohjauskuvioita, mutta enhän mä muista niiden nimiä... :D. Nera meni jokatapauksessa loistavasti ja ohjaaja sanoi sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi. Hah hah, vielä viime kesänäkään Kynntiläkankaan kentällä kukaan ei ois sanonut sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi.Ykassa se on vaan aivan erikoira, kun se saa olla autossa (mut pitää oikeesti viedä sinne 50km päähän eikä vaan nopeesti heittää). Ei tarvitse miettiä, kummasta pidän enemmän. Neralle ei vain sovi se, että se saa/joutuu katselemaan kun muut agikiitelee.

Treeien huipennus oli syksystä asti kanssa taisteltujen, etenkin aan, alastulokontaktien suhteen. Mä oon jäänyt yleensä ratatreeneissä siihen viereen vaatimaan ja tarvittaessa ohjaamaan pysähtymään 2on2offiin. Ohjaaja kuitenkin käski meidän katsoo mitä tapahtuu, jos radalla vain jatkan matkaa. Ja oikeesti, se mun koira oli siellä aan alastulos kontaktilla. En ollut uskoa silmiäni, ei toi voi olla mahdollista :D. Tästäpä nousee mieleeni Timon opettama viisaus: Luota koiraan. Oikeestihan Nera on varmasti jo aika kauan osannut kontakteille pysähtymisen hienosti, mä en oo vaan uskonut sitä.

Jos agipuolella kaikki alkaa loksahdella paikoilleen, myös toko on lähtenyt nousukiitoon. Tähän väliin pakollinen naksu<3 hehkutus. Naksutin on ollut oikeastaan koko homman avain. Mä oon saanut sen avulla aivan ihanan-mahtavan-yritteliään-aktiivisen-uuden tokoilijan. Nerasta on varmaan vasta nyt kohta neljän vuoden iässä tullut kunnolla aikuinen. Sillä ei ole enää samanlaisia omituisia haaveilu ja angsti kohtauksia. Tai ehkä mä oon tullut tarpeeksi vanhaksi ymmärtämään bordercollieiden sieluelämää. Ainakin mä oon naksuttimella opetettujen temppujen myötä oppinut miten piru nopeaa se oppii. Jos mä vaadin siltä liian vähän, se passivoituu, eihän sen silloin tarvitse edes yrittää. Jos mä vaadin siltä liikaa se menee aivan ylikierroksille ja esittää koko temppuarsenaalinsa kahdessa sekunnissa läpi. Mä oon melkein koko sen pienen elämän houkutellut ja auttanut sitä. Koiran ei oo periaatteesa tarvinnut tehdä mitään, mukavia asioitahan tapahtuu ihan muutenkin. Se on ollut meidän ongelma, mä en oo vain ymmärtänyt sitä.
Uudelleen opetettu seuraaminen on aika makee. Siinä on asennetta ja aktiivisuutta :). Vapiskaa toko/tottiskentät; we come here!

Assilla on juoksussa "pahat päivät", joten meillä on kylässä pillipiipari nimeltä Elvis. Itkee ja laulaa mutsilleen 24/7, joka ei ihme kyllä erityisemmin lämpene pojalleen. Ehkä silläkin on jotain sivellisyyden tajua? Onneksi tätä ei oo kuin pari kertaa vuodessa.
Elviksen jalka on ollut jo parempi, joten ilmoitin sen BH-kokeeseen Nivalaan. Vappuna on möllitokot tiedossa, ja pitäisi saada nouto valmiiksi siihen mennessä. Mutta koska tää oli tällänen Neran hehkutus potsaus, ehkä seuraavassa paneudutaan Elviksen treeneihin.
Hyvää pääsiäistä kaikille :)