Normiviikko

Loma oli, loma meni ja Kannuksessa jälleen. Koirien syyslomaan kuului jäljestystä ja etsintää, ulkoilua, Neran kohdalla aksaa ja Rinon kohdalla tottista. Molemmat ylitti jäljestyksessä itsensä (tai ainakin ohjaajan odotukset...) kuluneella viikolla.
Muuten otettiin loma rennosti, pääasiassa kotona oltiin.

Tää viikko sitten on kyllä vastustanut muuten kaikella mahdollisella tavalla. Eilen unohdin kokonaan sählytreenit, tiistainan marssin hallille koirien kanssa treenaamaan puoli yhdeksän aikaan illalla vesisateessa vain todetakseni sen olevan varattu, maanantaina onnistuin menemään salillekin sinä ainoana ajan kohtana, jolloin se on varattu, viikonlopun suunnitelmat on mennyt useaan otteeseen uusiksi ja tänään raksassa  jopa onnistuin saamaan pihdeillä haavan sormeen. Älkää kysykö miten se on mahdollista...

Eilen aamulla myöhästyin myös lukion tunneilta, kiitos kauniin sään, joka hieman hidasti aamutoimiani. En ollut herätysaikaa säätäessäni ottanut huomioon koirien pesua tai kumppareiden etsintää tai sitä, että kun ulkona uppoaa nilkkoihin asti loskaan, ei pyörän käyttö luultavasti ole kovin viisasta. Ja täytyy myöntää, ihan oikeasti menin lukiolle mustat nokian kumisaappaat jalassa :D. Opistollahan tää on ihan arkipäiväinen juttu, mutta lukiolle tosiaan kumpparit ja tuulihousut jalassa kävellessäni naureskelin itsekseni, kuinka mullikoulusta karanneelta mahdoinkaan näyttää ei-niin-säänmukaisiin vaatteisiin pukeutuneiden lukiolaisten rinnalla.
Onneksi tämmöset viikot ei oo ihan joka viikkosia, vaikka mulla tunnetusti aika paska tuuri onkin :D. Mutta hei, ei aina voi onnistua.

Vaikka siis tiistaina ei tosiaan hallille päästykkään, niin ollaan me silti reenattu, pääasiassa Neran kanssa tokoa, Rinon kanssa etsintöjä ja tottista. Eikä ne nyt oo niin kamalankamalan huonosti sujunut :).
Neran maanantain perustokoilut ja keskiviikon kokeenomaiset sujui tosi kivasti, mutta tänään luoksari ja metsku hajoili kyllä pahasti. Eniten harmittaa, kuinka huonosti olin treenit suunnitellut tai ottanut huomioon sitä, että nämä Neran ei niihin vahvimpiin liikkeisiin kuuluvat jutut ei välttämättä suju kovin hienosti. Mutta huomenna uus yritys, kun ohjaajakin on ehkä vähän paremmin miettinyt treenit. Ja hei, kaket on edennyt lyhyessä ajassa ihan valtavasti, ne alkaa näyttämään jo aikas hyvältä. Oikeastaan voittajan liikkeissä ei enää mitään suurempia ongelmia metallia (eihän sellasen ällötyksen kanssa nyt voi juosta!) ja luoksaria (hiipii) lukuun ottamatta ole, joten kyllä me vielä sinne voivoi-kisoihin tän vuoden puolella päästään :).

Rinttitintti sitten taas on oikein riemastuttava pieni saksanpaimenkoira riemastuttavan sakemmanihuutonsa kanssa. No okei, ei se huuda muuta kuin kiihtyessään. Ja Rino kiihtyy mm. herätyskellosta, uloslähdöstä ja jos Nera saa treenata. Uloslähtö tilanteissa olen kuitenkin saanut sen hiljentymään heittämällä sille ennen kuin teen mitään ulos lähtöön viittaavaakaan ruokaa etsittäväksi. Siinä se sitten touhottaa ruokansa kanssa, kun minä laitan vaatteet päälle, mutta on sentään hiljaa.
Pahimmaksi jutuksi on nyt parissa päivässä muodostunut se, että Rino joutuu hallilla boksiin ja Nera saa treenata. Täytyy nyt ens kerralla ottaa sille vaikka luu mukaan ja toivoa, että rauhottuu pureksimaan sitä. Ainakin tähän asti ruoka on saanut sen hyvin hiljentymään.

Muuten Rino on kyllä ollut varsin pätevänä. Sen kanssa treenaaminen on huippua, koska se on niin rehellinen ja motivoitunut koira. Nera on sellainen pikku lusmu, joka yrittää aina päästä mahdollisimman helpolla. Mukavuudenhaluinen on ehkä paras sanavalinta kuvaamaan pientä bordercollieta. Nera vaatii ohjaajankin aina ajattelemaan.
Vaikka Rino oppii Neraan verrattuna hitaasti ja on vähän palikka, mutta se, ettei se ajattele niin paljon itse vaan haluaa vain tehdä täysillä, tekee treenaamisesta huomattavasti erilaista kuin Neran kanssa. Molemmissa omat puolensa ja hyvä niin, ne on molemmat loistavia pikku koiria omalla tavallaan.<3

Pienet, tyhmät ja onnelliset treenaa

Syksyn eka kouluviikko opistolla takana ja loma edessä, jeeee! Kyllä seitsemän päivän kesäloman jälkeen edessä oleva loma tuntuu niin hyvältä! (Ja silti mua meinaa vähän ahdistaa, kun en mene loman ajaksi työssäoppimaan, mikä olisi ollut ehkä viisasta) Lomalla olis jokatapauksessa suunnitelmissa luonnollisesti treenata, lenkkeillä, syödä ja nukkua paljon. Mitä muuta ihminen edes tarvitsee ollakaseen onnellinen? :)

 

Vaikka loma alkaakin, ensimmäinen viikko opistolla oli kokonaisuutena poikkeuksellisen kiva. Tuntui ehkä ensimmäisen kerran, että oikeasti opiskelenkin eläintenhoitajaksi enkä maajussiksi :D. Ei siinä, ei niissäkään hommissa mitään vikaa ole ollut, mutta kyllä tää on vissiin kuitenkin enemmän se mun juttu?
Viikko on siis pitänyt sisällään pupujen koulutusta ja hoitoa, rally-tokon seuraamista, lehmän teoriaa, temppuprojekti, treenejä... Tänään päästiin ihan Tuire Kaimion luennolle! Ja hän oli myös seuraamassa meidän treenejä eilen ja tänään :P.

Koska Rino on projektikoira niin Rinon tehtäviin kuuluu myös olla tuntikoirana. Tunneilla ollaan puututtu Rintin äspeekoolle hyvin tyypilliseen ääntelyongelmaan ja saatu tarkat ohjeistukset asian kitkemiseen. Rino on kasvaessaan muuttunut viime aikoina etenkin ulkonäöllisesti että myös luonteellisesti. Sanoisinko, että siitä on tullut saksanpaimenkoira. Juurikin nopeasti lisääntynyt ääntely ja se, että R on oppinut kiihtymään on viime aikaisia rodunomaisia muutoksia. Se ei ole enää mikään tasainen pallero, vaan kun se tajuaa, että nyt aletaan tekemään hommia, ei toinen meinaa pysyä nahoissaan. Tekeminen on niin siistiä! Treenilistalla meillä on tällä hetkellä erilaiset portaat, pinnat ja tasot, rauhoittuminen&rentoutuminen, ääntelyn kitkeminen ja takapään käyttö.

Etenkin nyt, kun tuo kaveri alkaa olla yhtä koipea ja keho on täysin holtiton, täytyy panostaa kehon hallintaan ja paljon. Ja portaat sitä jänskättää aika paljon! Nenän käyttöhommat on puolestaan ehdottomasti Rinon vahvuus, etsinnät ja jälki sujuvat oikein mukavasti. Tänään käytiin myös ensimmäistä kertaa opettelemassa ruudin hajun etsintää.

Nerakin on reenannut, vaikkei käytännöntunneille enää mukaan pääsekkään. Toteutettiin Millan kanssa temppuprojekti opettamalla Neralle ja Nadalle kohdentamalla ohjaajan kiertämistä peruuttaen. Temppua ei kylläkään saatu kahdessa päivässä ihan valmiiksi, mutta kyllä Nera jo puoliksi ympäri peruuttaa. Loman tavoitteena on  opettaa temppu loppuun.

Tokoa ollaan myös käyty hallilla ja pihalla treenaamassa.

Jännä nähdä, miten kovasti halli ja hallissa tekeminen nostattaa Neran kierroksia. Sillä ei ole ollut ulkona treenatessa tunnarin kanssa pitkään aikaan mitään ongelmia, mutta hallilla treenatessa palaamme tuttuun bingopeli-ilmiöön. Toki, Neran kanssa taisteltiin ko. liikkeen suoritustavasta viime talvena juuri hallilla ja pääsi siellä usein tekemään tätä, joten voisiko tällöin kyseessä olla jotain paikkaan ehdollistumista? Todennäköisesti jonkinlainen tämän + kiihtymisestä johtuva yhdistelmä aiheuttaa kapuloiden maistelua.

 

Onnellisetpienettyhmätpaimenkoirani <3

Mainitsinkin jo aiemmin, että Rino on kasvanut kovasti etenkin parin viime viikon aikana. Siltä on pudonnut ensimmäiset maitohampaat! Onneksi sain toisena lähteneen talteen :). Pentukarva alkaa lähtemään ja nostipa herra ensimmäisen kerran jalkaansakkin. Mihin se mun pallero katoaa?

 

 

Kiven alla piilossa

Eilen lähdettiin kämppikseni Janitan kanssa Kokkolaan tokokisoihin. Nojoo, vaikkei tuloksilla juhlittu tälläkään kertaa ja koulari antaa vielä odottaa itseään, en voi todellakaan sanoa, että oli turha reissu. Kisoista jäi paljon ajateltavaa treenien kannalta ja muutenkin jäi positiivinen fiilis. Tuomarina oli Tiina Laakko ja tälläisiä pisteitä kertyi:

Paikalla makuu: 10
Seuraaminen: 6½ (tuntui kamalalta, mutta videolta katsottuna ei ollenkaan niin paha.  Nera meinas pariin otteeseen lähteä katselemaan hallia, joten lisäkäskyjä)
Maahanmeno: 10
Luoksari: 7 (valui ja väljästi eteen)
Nouto: 6 (katseli palautuksessa hallin kattoa, joten päätyi vahingossa sivulle eikä eteen, joten luovutuksessa säätöä)
Seisominen: 10
Kaket: 0
Hyppy: 8 (nousi seisomaan liikkurin käskyllä)
Kokonaisvaikutus: 9 (koira tekee kivasti, mutta unohtaa välillä, mitä on tekemässä)
Yht. 141p ja 2-tulos

Kakeihinhan se kosahti taas. Pakko se on myöntää: niissä on jokin ongelma. Tätä ongelmaa on vain hiukan haastavampi ratkaista, koska treeneissä Nera ennakoi ja kiihtyy kakeista, kisoissa jumittaa. Mutta tiedämpähän ainakin mitä treenataan. Tälle samalle treenilistalle päätyy myös liikkuritreeni, eteen tulotreeni ja stoppitreeni. Jees, katsellaan kuukauden päästä sitten uudestaan. Josko sitten päästäis viimein eroon avoimestaluokasta?

Kisoista jäi ajateltavaa myös asenne kisaamiseen. On aika surullista katsottavaa, kuinka tosissaan ihmiset kisaamisen toisinaan ottavat. Tai kuinka raskaasti epäonnistumisen voi ottaa. Hei ihmiset, tää on vaan harrastus! Vieläpä sellainen harrastus, jota harrastetaan elävän ja ajattelevan eläimen kanssa. Ei kaikki voi vaan aina onnistua. Se kuuluu tähän juttuun, vaikkei epäonnistuminen mukavalta tunnukkaan.

Alunperin tänään mun piti olla juoksemassa canicross viestiä Kuopiossa. Valitettavasti yksi joukkueemme jäsenistä oli tullut yön aikana kipeäksi ja reissu peruuntui viime tipassa:(. No, kerrankin sai kellon soitua viiden jälkeen aamulla vain painaa hälyytyksen pois ja kääntää kylkeä.
Lähdettiin sitten käymään Neran kanssa pitkästä aikaa hakumetsässä. Treenattiin eräiden valtavan kokoisten siirtolohkareiden ympäristössä ja piiloteltiin kivien välisissä onkaloissa. Neralle tehtiin eka ilmaisutreeni, eli näki maalimiehen vilauksen maalimiehestä piilolla. Ilmaisi hyvällä haukulla, olin oikein tyytyväinen treenimäärän huomioon ottaen :).
"Oikeissa" etsinnöissä oli ensimmäisellä maalimiehelle mennessä vähän sähellystä ja intoa, mutta toisesta ukkoa etsiessä käyttin nenäänsä jo paljon paremmin.

<3

Koeviikko viimein ohi ja elämä saa taas muutakin sisältöä kuin jatkuvaa lukemista. Lisäksi mulla on tässä loppuviikko vapaata ja viikonlopulle on suunnitteilla kaikkea jännää. Ja koska lukiojakso on ohi, niin tarkoittaa myös että opistojakso alkaa. Ja paras juttu kaikesta: kohta on LOMA!
Noniin, jos tämä tällä hetkellä ylipositiivinen ihminen rauhoittuu taas vähän ja kertoo vähän jotain muutakin kuin hehkuttaa koeviikosta selviytymistä.

Sain viimeinkin Rinon kylkiäisenä kuuluneen treenikassin sisältöineen. Ja tätä ei tarvitse edes palauttaa ;).Olo oli kuin lapsena joululahjoja availlessa: D&C hihnat ja -pannat, patukat ja etenkin sähkönsininen liina oli aika makeita. En yleensä ole koiriin liittyessä mitenkään materiaalionnellinen ihminen, mutta nyt olen. Mahtavaa saada lahjoituksena kassillinen kunnon treenikamaa!

Tämmöstä siellä oli sisällä! Ja Nerankin mielestä tyyny oli kiva

 

Viime viikonloppu oltiin Neran ja Rinon kanssa hoitamassa kotona kessuja, porukoiden olessa kissanäyttelyissä. Olipa kiva viikonloppu johon sisältyi pitkästä aikaa kunnon aksareenit, jäljestystä, etsintää ja mun omia treenejäkin. Ja tapahtui vähän jotain erikoisempaakin. Löysin nimittäin ihan meidän tontin vierestä pikkuisen kissanpennun.

Otettiin rääkyvä kisuli pikkuveljen kanssa kiinni ja käytiin kiertelemässä naapureita, mutta pikkuiselle ei löytynyt kotia. Otettiin reppana sitten meille ja kaverista paljastui aika yltiösosiaalinen tapaus. Ei siis todellakaan mikään villikissanpentu, vaan selvästi ihmisen kanssa asunut kissa, joka rakastaa keikkua olkapäillä ja nukkua sylissä.
Kissa on tällä hetkellä porukoilla ja etsiskelee edelleen kotia.