Asenteenmuutos angsti

Viimeksi taisin kirjoittaa jotain sen suuntaista, että Nera on lähtenyt hyvin parantumaan. No, parantuminen on kyllä tyssännyt kuin kanan lento, sillä Nera läähättää edelleen. Samallalailla, lähes taukoamatta se on nyt läähättänyt jo reippaasti yli kuukauden ajan. En kohta muista, miltä tuo koira näyttää, kun se ei läähätä. Ja jokakerta, kun näen sen läähättävän alkaa vaan nätisti sanottuna ketuttaa. Miten jostain koiran normaalista käyttäytymistä voi tulla noin epänormaalia?

Noh, jos lopetetaan tämä itkeminen ja yritetään vaihtaa astetta kevyempään. Höpötellään vaikka vähän treeneistä ja muusta mukavasta. Ainiin, mutta eihän meillä ole muuta treenielämää kuin toko. Liikkeissä on tapahtunut kyllä hienoja edistysaskelia, mutta niistä iloitseminen tuntuu niin turhalta, koska koira vain läähättää. "Odota, mä vedän eka vähän henkeä ja jatketeen sitten", se sanoo.
Hiihtovalmentajani oli määrännyt treeniohjelmaani koirien lenkitystä useammalle päivälle. Hauska ajatus valmentajalta, joka ei todellakaan ymmärrä koirista mitään. Ei niin hauskaa on se, etten tiedä viitinkö raahata tuota läähättäjää kolmen tunnin metsälenkille.

Mutta jos lopetetaan oikeasti nyt tämä itkeminen, ja lyödään ylihuolestuneelle omistajalle muutama elämänrealiteetti kehiin:

1. Nera on leikattu vajaa kaksi viikkoa sitten
2. Se ei ole kovin pitkä aika
3. Sillä on kurkussa tikkejä, jotka kutittaa sitä
4. Tänään on ollut lämmin päivä
5. Muutkin koirat läähättää kun on lämmin ilma
6. Kuvia katsellessa löydän enemmän niitä kuvia, missä Nera läähättää, kuin missä ei. Ehkä se on ennenkin läähättänyt, mutta en ole itse tehnyt siitä tälläista ongelmaa?

Ehkä otan nyt todella itseäni niskasta kiinni ja lopetan tämän vatvomisen. Katsellaan parin viikon päästä uudestaan asiaa. Otan sen riskin, että otus tukehtuu sinne lenkille (mitä nyt kukaan järkevä ihminen ei muuten pidä kovin todennäköisenä kuolinsyynä ihan perusterveelle koiralle) ja vien sen sinne. Sitähän koirien kuuluu tehdä; nauttia elämästä metsässä riehuen.
Enkä treenaa, jos saan pahamielen aikaseksi siitä, kun koiralla on vähän kuuma.
Auttoipa ahdistukseen kummasti, kun ihan kirjoitti virallisen asenteen muutos angstin :D

Ekat treenit! :)

Kesäkuun ekat kunnon treenit Neran kanssa suoritettiin eilen. En voi kuin todeta, että pieni tauko silloin tällöin on oikeasti ihan välttämätöntä koiran, mutta myös oman mielenkiinnon ja jaksamisen kannalta. Nyt on taas hirveästi ideoita ja suunnitelmia, sillä vaatimaton tavoitteemmehan on vain voittajaluokan korkkaus elokuuussa.
Tässä vähän liikkeiden tilanne kartoitusta:

• Paikkis, seuraaminen, hyppynouto ja istuminen on ihan hyvällä mallilla, ei elämää suurempia ongelmia :)
• Kaket ja metsku hyvin työnalla
• Ruutu oli hallinnassa joskus talvella, tällähetkellä koira ampaisee jonnekkin tyhjyyteen ruudun läpi eli pahasti sekaisin eteenmenon kanssa. Luulisin, että asia muistuisi kuitenkin nopeasti treeneillä mieleen?
• Luoksarin maahan menoa ei olla vielä edes aloitettu ja tunnarihan on tuttu murhekryyni

Elviskin on treenaut avon liikkeitä ja kaketkin on jopa sujuneet! Olen tehnyt niihin nyt epäsäännöllistä vahvistamista, joskus tulee yksi, joskus kolme ja joskus kymmenen vaihtoa. Ennen kaikkea Elvis tarvitsee kakeihin kisanomaista treeniä, joten seuraavaksi varmaan tehdään sellaisia.

Muuten kesäkuu on mennyt älyttömän nopeasti. Harjottelussa kaupungin eläinlääkärillä tulee tehtyä pitkiä, 8-11 tunnin päiviä, sitten on omia treenejä, koirat ja niidenkin treenejä. Iltaisin oon aika rättipoikkiväsynyt.
Viikonloppuna olin juoksemassa Jukolassa venlojen viestiä Haapaveden joukkueessa. Jukola on kyllä ehottomasti yksi vuoden parhaita viikonloppuja! :) Olin kyllä aivan sairaan väsynyt reissun jälkeen, koska lauantain-sunnuntai yön vietettiin puolijoukkueteltassa, jossa ainakin mua paleli ihan järkyttävästi, joten nukkuminen jäi aika vähälle... Mutta eikö se vähän niinkun kuulu asiaan?

Ilmeisesti on tullut tässä viimeaikoina riehuttua vähän liikaa, koska oon tämän päivän ollut kipeenä. Kuumetta ei oo (paitsi vähän yöllä), mikään paikka ei oo kipeenä, mutta on tosi valju ja omituinen olo. Suunnittelemani koirien pitkä metsälenkki ja treenit vaihtui pitkiin päikkäreihin. Herättyä oli kyllä niin paljon parempi olo, että jos tässä jaksais vielä ne treenit vetästä? :)

Niin, ja loppuun vielä kissan kuulumisia! Se on sopeutunut porukkaan oikein hyvin.Tätä kirjoittaessani se nukkuu tyytyväisenä tuhisten ja kehräten koneen vieressä
Nera, jonka suhtautumista kissaan odotin pelon sekaisin tuntein, on ihan Elissan paras kaveri. Rallittavat pitkin taloa menemään, yleensä vielä niin päin, että kissa jahtaa Neraa...
Ja Neran kuulumista sen verran, että se on lähtenyt hyvin paranemaan leikkauksesta. Tikit ilmeisesti kutittaa kurkkua ja aiheuttaa kakomista. Läähättelyäkin vielä on, mutta koira on jo muuten normaali ja pirteä omaitsensä.

Potilas

Eihän se Neran nielutulehdus sitten ab-kuurilla mihinkään lähtenyt. Kuurin lopussa hetken aikaa jo näytti että alkaa helpottaa, mutta heti kuurin loputta oireet tulivat takaisin vain entistä pahempana.
Pikkuinen päätyi tänään sitten leikkauspöydälle. Operaatio oli kuulemma mennyt hyvin ja risat olivat ehdottomasti olleet leikkauksen tarpeessa.
Koiran pitäisi olla hyvinkin nopeasti oma itsensä, viikon verran syödään pehmeää ja viileää ruokaa ja otetaan rauhallisemmin. Nera on ollut nyt illan olosuhteet huomioiden jo kumman pirteä ja piimä + kananmuna upposi hyvällä ruokahalulla :)

Elissa

 

Porukoitani pääsi kissakuume puraisemaan pahemman kerran, joten meillä on nyt viikon verran asustanut tälläinen otus :). Katin nimi on siis Elissa ja ikää on tällä hetkellä 4kk. Rodultaan Elissa on siperiankissa tai tarkalleen ottaen nevakissa (älkää kysykö mikä, en ymmärrä kissaroduista mitään :D).
Koirat on ottanut kissan vastaan kukin tavallaan. Assi itselleen tyypillisesti neutraalin ystävällisesti, onhan Assi melkein neljä vuotta asunutkin kissan kanssa. Elvis leikkii ettei koko kattia ole olemassakaan ja Neralle se on yksi paimennettava lisää.
Elissa ei ole pahemmin kessuista kiinnostunut, mutta Neran jahtaaminen on sille suurinta iltavilli hupia. Se vaanii Neraa jostain korkealta paikalta ja odottaa sopivaa hetkeä yllätyshyökkäykselle.
Yhteenvetona voisi tässä vaiheessa todeta, että hullu ja ihana mirri.

Kesää!

Kun normaalit ihmiset aloittelee ansaittua kesälomaa, me huhkitaan Neran kanssa vielä kennelvuorossa. Mutta huomenna olisi vihdoin tarkoitus suunnata kotiin päin ja viettää puoli päivää lomaa.
Toiset puoli päivää vapaata meillä oli perjantai aamuna, jolloin Mickellä ja Neralla oli hauskaa. Kiitos kuvista Helmi! :)

 

 



Miten kukaan voi näyttää noin idiootilta? :D