3X jälki

Jälkikausi korkattiin sunnuntaina. Koulussa meillä oli jälkeä myös maanantaina ja tiistaina, joten varsin tehokkaasti ollaan siis jäljestetty :). Jäljet ovat olleet hyvin erityyppisiä ja erilaisissa maastoissa. Kaikkiaan kolmelta jäljeltä vain yksi keppi on jäänyt hukkateille, ja sekin juuri tuolta ensimmäiseltä jäljeltä. Janat ovat onnistuneet jokaisella jäljellä varsin mallikkaasti, Nera ei ole juurikaan edes tarkistellut. Samoin keppien ilmaisut ovat olleet hyvät.
Mutta, nyt tarvittaisiin kovasti häiriötreenejä jäljelle! Nera ottaa valtavasti häiriötä siitä, jos näkee muiden koirien jäljestävän. Unohtuu tuijottelemaan ja jäljen ajo katkeaa hetkellisesti. Pikkukoiran ilmeestä pystyi esimerkiksi tiistaina hyvin huomaamaan, kuinka se kirosi mielessään muita jäljestäviä koiria. Jäljet, kuten myös treenithallit, agiesteet ja maailman kaikkeuden jokaikinen narupallo, on ehdottomasti Neralle kuuluvaa omaisuutta.
Samoin vieraan polkemia jälkiä olisi hyvä ajaa, eikä aina vain minun polkemia. Kaikki kolme jälkeä ovat olleet helppoja, joten pituutta, kulmia ja aikaa pitäisi lisätä. Pituutta ajetuilla jäljillä on ollut 100m-400m ja ajaltaan puolesta tunnista tuntiin vanhoja.

Myös hakua ollaan treenattu, etenkin ilmaisua. Vitsi, Nera on aika pätevä haukkuva hakukoira! :) Haku on ehdottomasti Neran uusi suosikkilaji ja itsekkin pidän siitä. Ainut ongelma vain on, ettei meillä ole mitään vakituista hakuryhmää.
Tiistaina ilmaisutreenien jälkeen otettiin vielä pari pistoa koulun pihalla. Ensimmäisellä lähetyksellä Nera kaarsi väärään suuntaan ja päätyi lopulta verstaan luo. Hullu pieni beecee yritti mennä verstaan ikkunasta läpi sisälle, jossa siis oli ihmisiä :D. Uusi lähetys ja oikea maalimies löytyi hetkessä. Päivän huippuhetkihän oli, kun Nera alkoi ilmaista oma-aloitteisesti löytämäänsä maalimiestä, vaikkei sitä siltä vielä mitenkään vaadittu tai odotettu. Minun ilmeeni oli suunnilleen tätä luokkaa :OOO :D.

Hallitokoilut on vaihtunut ulos tottisteluun. Tunnari, ruutu, kaket ja muut tokoliikkeet on jääneet vähän taka-alalle, kun ollaan keväästä ja metsähommista innostuneina vaihdettu PK:maisempiin juttuihin, kuten eteen menoon, esteiden tekniikan opetteluun, liikkeestä istumiseen ja henkilöryhmään. Vaikka eipäkai Nera näe näiden asioiden välillä mitään eroa. Tottelevaisuutta kuin tottelevaisuutta. Esteet on Nerasta hirveen kiva juttu ja olenkin nyt pääasiassa yrittänyt opettaa N:lle oikeaa suoritustekniikkaa, sillä minusta nämä esteet noin pienelle koiralle on lähinnä hirvittävä juttu...

Elvis oli myös tämän viikon Kannuksessa, Assin juostessa kotosalla. Yleensä Elviksen kylään ottaminen on tarkoittanut kivaa viikkoa ja puuhailua kahden koiran kanssa. Mutta se, ettei poijjalla ole ollut koko viikolla muuta ajatusta kuin äkkiä takaisin asemalle= äkkiä takaisin kotiin Assin luo, on suhteellisen suurissa määrin raastanut niin minun kuin Nerankin hermoja. Miehet....

Ruma ankanpoikanen

Eilen meillä oli hauska aamupäivä: omien koirien pesuja ja siistimisiä! Nerankin turkki pääsi pitkästä aikaa kunnon käsittelyyn. Neran turkinhoitoon en sen helppohoitoisuuden vuoksi ole juurikaan panostanut sen jälkeen, kun viimeksi ollaan käyty näyttelyissä (mistä alkaa olla kaksi vuotta...) 
Tässä Neran muodon muutos kännykällä kuvattua yhdistettynä bloggeriin, joten laadulla ei taaskaan juhlita:



Vanha kuva räjähtäneistä korvista



Siistityt korvat

Siistityt vs. sotkutassut

Minun uusi pieni BC:ni :)

 

Loppujen lopuksi olin itsekkin todella yllättynyt, miten nätti tuosta koirasta tulikaan pesun, föönauksen, harjauksen ja pienen saksimisen jälkeen. Loppu päivä onkin kuluikin ihastellessa, miten pehmeä, pörröinen, tuoksuva ja nätti koira minulla onkaan :).

Rukan reissu ja muita höpinöitä

Juu, tiedän, laatu on ihan karmea:D

 

Nera lähettää kaikille (vähän myöhässä, vaan ei se mittään) Rukalta terveisiä! Vietettiin viime viikonloppuna pidennetty viikonloppu perheen kesken Rukalla koeviikonloppumisen kunniaksi. Maanantai-iltana, kun lopulta oltiin takaisin Kannuksessa, Nepe oli ihan kuollut. En ole pitkään aikaan nähnyt sitä noin väsyneenä. Reissu kului pitkälti hiihtäen ja lautaillen, ulkoilmaelämää siis :).

Koeviikonloppuminenhan tarkoittaa luonnollisesti sitä, että opistojakso alkoi! Kuten olen varmaan maininnut, opiskelu maaseutuopistolla on todella monipuolista ja lukioon verrattuna se on todella rentoa. Maatalouspuolen asioitahan opiskellaan nyt ensimmäisenä vuoden aikana aika paljon, eli lukujärjestykseen mahtuu paljon kaikkea ihan ufoaineita, kuten metsänistutusta ja raivaussahankäyttöä, navettaa, kasviontekoa, puulajeja, maatilantyötehtäviä ainakin oli tässä jaksossa.
Itseasiassa, olen aika yllättynyt, että näiden ufoaineidenkin opiskelu voi olla oikeastaan iha kivaa.Tai ainakin metsässä notskilla juotu kahvi maistuu kummasti paremmalta, kuin lukion automaatista ostettu...:D. Tokihan on päiviä ja tunteja, jolloin mietin, mitä kettua tuun tekemään tiedolla mikä on metsälö tai mitä seuraa, jos raivaussahan moottorin kytkimen jousi hajoaa.
Onhan meillä tietysti välillä ihan koira-alaakin, turkinhoitotunteja, pieneläintenhoitoa ja koulutusta. Esimerkiksi eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen tunneilla katsottiin todella mielenkiintoinen elokuva, the cove.
Tulipa tekopyhä olo tämän jälkeen mennä ruokalaan syömään, jossa tarjoiltiin luonnollisestikkin kalaa.

Treenielämän kuulumisista sen verran, että päästiin tiistaina ekaa kertaa Neran kanssa tälle keväälle ulos, sulalle hiekkakentälle treenaamaan! Tosin, ensimmäisellä yrityksellä lähteä treenaamaan paikalle oli ehtinyt ennen meitä lauma jalkapalloilijoita. Valitettavasti Kannuksessa ei tällä hetkellä ole kuin yksi sula kenttä, joten jouduttiin tulemaan siis parin tunnin päästä uudestaan. Treenit meni kuitenkin hyvin, otettiin eteenmenoa piiiitkästä aikaa, kakeja, noutoa ja ilmasutreenit. Nera taisi haukkua oman ennätyksen, 30 hyvää haukkua putkeen :).

Viimeinen kolmonen

Olipa raivostuttavimmat kisat ikinä! No vastoinkäymisethän kasvatti luonnetta vai miten se meni?

Kisat ei menneet siis ihan odotetunlaisesti. Ymmärrän, jos kisoissa tulee virheitä liikkeissä, joissa on ollut ongelmia, mutta kaksi ihan puskista tullutta nollaa jäivät kyllä harmittamaan. Kaikki meni oikeastaan jo alussa ihan pieleen. Olimme ensimmäisiä, mikä nyt sinänsä ei haitannut. Mutta siinä vaiheessa, kun syöksyin pää kolmantena jalkana kehään, josta luulin myöhästyväni ja kuulin, että aloitetaan yksilöliikkeillä eikä paikalla makuulla, oli vähän hämmentynyt olo. Kyllä, juuri boksista otetun ja hyvin rauhoitellun koiran kanssa irtoaa ihan nappi suoritus, not.
Tämmöset pisteet sitten rääpästiin.

Paikkis: 10
Seuraaminen: 9½
Maahanmeno: 10
Luoksari: 8
Seisominen: 0
Nouto: 9
Kaket: 0
Hyppy: 8
Kokonaisvaikutus: 9½

Nollat tulivat ihan ihmejutuista. Seisomisessa meni maahan, ei ole kyllä sekoitellut jääviä oikeasti pitkään aikaan. Kaket... Juu, oisin ymmärtänyt jos pisteet olisi mennyt ennakoinnista, mutta se, ettei Nera noussut ylös oli jotain ihan uutta. Heilutti raivostuttavasti häntää ja näytti ylityytyväiseltä itseensä maatessaan. Hienoa Nera... :D

Kaikista ironisintahan tässä lienee se, että kämppikseni Milla huuteli meille lähtiessä: "Tuokaahan se viimenen kolmonen-... eikun siis ykkönen kotiin!"
Niimpä niin, toivottavasti se oli viimenen kolmonen.

LV MVA Elvis

Hiphei, Elvis reissasi pääsiäisenä Latviassa ja kotiin tuomisena olikin sitten ensimmäinen CACIB, Latvian MVA ja Latvian voittaja! :) Valitettavasti minulla ei ole komeasta poijjasta tuoretta kuvaa ennen kuin pääsen taas kotiin.
Minä ja tytöt vietettiin pääsiäinen kolmestaan kotona ulkoillen mahtvassa säässä, ajelin parille perropojallle kesätukan ja suklaata meni paljon :D. Mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä? 

Mitäs muuta? Ei mitään ihmeellistä. Tokotreenejä. Tavallista arkea. Koeviikkoa ja ahkeraa penkin kulutusta. Toissa viikonloppuna kävin pitkästä aikaa hiihtokisoissa ja huomenna olisi tokokisat. Erääseen BH-kokeeseen ollaan Neran kanssa ensimmäisellä varasijalla, toivottavasti saataisiin paikka!

Kevät alkaa siis viimein saapua tännekkin. Ihanaa, että pitkä, kylmä ja pimeä talvi on kohta selätetty! Mutta mikäs on varmin kevään merkki? No se, että tokotreenien rinnalle alkaa palailla pikkuhiljaa muitakin lajeja. Jotain aksailun tapaista ollaan hallilla muutamaan otteeseen tehty ja epätoivoiset kennellinjalaiset yrittivät treenata jopa hakua :D. No, vaikkei koulun piha ollutkaan ehkä maailman ideaalisin hakuympäristö, Nepe oli huippu! Motivaatio ainakin kohdillaan. Lopuksi otettiin vielä ilmasutreenit. Olin todella yllättynyt kuinka hyvin Nera rupesi haukkumaan vieraalle! Ja haukkuikin lujaa :). Kohta pääee oikeasti metsään ja hakukoulutukseenkin ollaan keväälle ilmottauduttu.
Toinen varma keväänmerkki on ehdottomasti se, että kalenterissa viikonloput alkavat täyttyä koiraharrastuksiin liittyviin merkinnöin :).