Syksyä

Kesä näyttää taas lopulta kääntyneen syksyksi. Ainakin jos näitä reilu viikko sitten otettuja kuvia katsoo. Tai katsoo pihalle, jossa on tähän aikaan vuorokaudesta ollut jo hyvän aikaa pimeää ja vettäkin taitaa melkein sadella. Koulussa on ollut poikkeuksellisen rankka lukiojakso ja päivistä tuntuu toisinaan loppuvan tunnit kesken. Mutta enää kaksi viikkoa, niin opistojakso täältä tullaan!

Rinokin on asunut meillä jo kuukauden. Tuntuu, kuin se olisi ollut siinä aina. Se on vähän liian kiva koira ja pidän siitä aivan liikaa. Tuntuu jo nyt ihan kauhelta, että joku päivä se viedään multa pois.

Pennun kanssa ollaan jäljestetty kovasti ja ruokaa on tullut poljettua maahan lähes päivittäin. Pikkukoira on ollut varsin pätevä jälkikoira. Se jälejstää intensiivisesti, hyvällä motivaatiolla ja syö tarkasti kaiken ruoan pois. Myös kovalle alustalle ollaan pari kertaa tehty jälkeä ja Henna opetti minulle telaketjujäljen tekoa. Jännää, ja vähän hölmöä suihkutella sylkivettä jäljelle, mutta vaikutti Rinollekkin toimivan sangen hyvin.
Eilen oltiin Tikkasen pitämissä poliisiprojektien treeneissä. Näytettiin vähän, mitä ollaan tehty tottiksen ja jäljen puolella. Lisäksi Rino tutustui hieman tyynyyn ja ties kyllä heti mitä sille pitää tehä. :D

Neran kanssa puolestaan ollaan palattu täyspainotteiseen treenaamiseen. Pääasiassa siis tokoa, mutta myös pari jälkeä ja muutamat aksatreenit.
Tokon treenaaminen on ollut jotenkin hankalaa. Tai hankalaa on ollut jälleen pitkän tauon jälkeen palata suunnitelmallisiin ja tavoitteellisiin treeneihin, kun treenirutiini tuntuu olevan jotenkin ihan hukassa. Eikä ole ollut mitään kunnon tavotteita. Paitsi siis nyt, kun vähän aloin katselemaan kisakalenteria ja päädyinkin samantien ilmoittamaan Neran avoimeen luokkaan kahden viikon päähän ja voittajan korkkauskin olisi kalenteriin merkattu. Että seuraavaksi ei muuta kuin reenejä suunnittelemaan!

Tänään käytiinkin kämppiksen kanssa tekemässä liikkuroituja treenejä. Neralle otin pitkähkön seuraamisen,  hyppy- ja tasamaanoudon, avon kaket sekä tunnarin.
Nera oli seuraamisessa vähän löysä, mutta noudot oli jo huomattavasti paremmat, samoin kuin kaket. Tunnari oli hieno, ei kävi huolella kaikki läpi, eikä yrittänytkään maistella ja nappasi varman näköisenä oman. Jes, ehkäpä tää murhekryyni alkaa vihdoinkin oikeesti toimia?


Idiootit vauhdissa :D



Ps. Rino on aina tähän päivään asti tykännyt juosta Neran mahan alta. Tänään oli se suuri päivä, kun kaveri loikkasi Neran yli. :D Rinolla on nyt siis ikää 14vk ja on melkein Neran kokoinen.

Mitä meille kuuluu?

Huhhuh, kiirettä on taas pitänyt ja blogi on pysynyt hiljaisena. Lukiojaksoa siis eletään, joten hommaa riittää. Pentu kasvaa ihan älytöntä vauhtia, se ei oo enää mikään pallero vaan näyttääkin jo koiralta! Tykkään Rinosta päivä päivältä enemmän. Se on niin järkevä ja reipas koiran alku. Leikkii hyvin, ruoka maistuu eikä ole mikään häslä, vaan ennemmin luonnehtisin rauhalliseksi naperoksi.

Rino ja Rinon tyttöystävä Muru. Murusta tulee isona opaskoira.

Neran kanssa on viimein palattu saikulta ja juoksutauolta! Eilen ensimmäiset tokotreenit pitkään pitkään aikaan ja kyllä täytyy sanoa, että huhhuh, mitä sikailua! Nera oli ihan "häääääh, mitä sää äiti taas horiset, emmää oo koskaan kuullukaan? Mitä, mikä maahan? Täh, miten niin edistän?"
Tänään uusinta yritys meni jo huomattavasti paremmin, eikä enää testaillut, että tarviiko hänen nyt todella tehdä jotakin vai ei. Neran kanssa olisi tarkoitus mennä sinne voivoi-luokkaan marraskuussa, jos vain nyt pysyisi koira terveenä ja hengissä. Se ei Neran tapauksessa ole aina kovinkaan todennäköistä.

Huomatkaa Neran ilme kun komensin sen Rinpulan viereen kuvaan :D

Rinon kanssa on ajeltu jälkeä, tapettu rättejä ja patukkaa, imuteltu seuraamisen alkua, maahan menoa ja istumista harjoiteltu. Lisäksi ollaan käyty katselemassa luonnetestiä, matkustettu junalla ja bussilla, käyty metsässä jne. Lyhyesti sanottuna sosiaalistuttu ja opeteltu elämään koiriksi.

Viikonloppuna olin treenailemassa itseäni Syötteellä. Olipa astetta makeammat maisemat reenata! 11 tuntia treeniä tuli kolmena päivän aikana ja sunnuntai-iltana olin aika kuollut, kun lopulta saavuttiin koirien kanssa Kannukseen.