Kohti uusia seikkailuja

Takana päin kaksi viikkoa ja risat opiskelua Kannuksen kennellinjalla. Fiilikset on tällä hetkellä vielä suhteellisen sekavat, toisaalta on aivan mahtavaa että agiesteet löytyy käytännössä katsoen takapihalta, treeniseuraa löytyy ja voin sanoa opiskelevani koiraa. Puitteet treenaamisellehan on suoraan kuin jostain mun unelmista, etenkin noi esteiden sijainti mun ulko-oveen nähden :D

Mutta sitten taas, solu asuminen Neran kanssa ei ole ollenkaan noin mutkatonta. Nera ei voi sietää silmissään kämppistämme Nada-aussia, eikä se oikeastaan pidän Nera-lapinkoirasta (kyllä, ne molemmat ovat nimeltään Neroja :D) tai Micke-sheltistä. Ja Elvistähän on tietysti ikävä, mutta tällä hetkellä tilanne on, että pieni hössökoira asuu kotona. Asuntolaanhan ei siis saa tuoda kuin yhden koiran ja Neran kanssa harrastusmahdollisuudet nyt vain ovat huomattavasti laajemmat kuin Eepun.

Ensimmäiset käytännon tunnit koirien kanssa on myös katsastettu. Noh, niin, suoraan sanottuna olen pettynyt. Toki ymmärrän, että suurin osa luokkalaisistamme ei ole ikinä harrastanut koiriensa kanssa, mutta ei tuo maahan menon harjoittelu mitenkään kovin huimia haasteita tarjoa... Toivon mukaan treenit yksilöllistyvät ajan kuluessa.

Muutenkin me ollaan treenattu! :) Koko kesän ollaan N kaa vähän löysäilty kaikesta muusta kuin aksasta, jota ollaan kesällä reenattu edes jonkun verran. Mutta nyt parin viikon aikana on tehty esineruutuja, pari jälkeä ja tokoiltu. Pikkusen himottas ilmottaa tuo eläin BH kokeeseen, vaan saas nähdä. Hienostihan se tekee näin yleisesti ottaen, mutta entäs sitten jos iskeekin se vanha tuttu kisakoomailu. Mutta eikai se auta kuin nyt paljon vaan hyviä treenejä, onnistumisen iloa ja yhä vain asennetta tuolle koiralle.
Esineruutu ja jälki sujuu aika mallikkaasti, että ei niissä nyt oikeastaan hirveästi ole reenattavaa, mutta onnistuminenhan on kivaa, eikös? :)

Ja Elvis on ollut pätevä viikonloppu tokoeläin.Viime viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa tunnaria. Saa nähdä, tajuaako se sitä ideaa koskaan, mutta Elviksen kanssa touhuilu on kivvaa :). Sääli, että senkin harrastaminen rajoittuu koulun takia aika merkittävällä tavalla.

Kesä 2012

Kalenterin mukaan alkaa ikävästi näyttää siltä, että kesä lähenee loppuaan. Blogi on viettänyt kesälomaa ja pysynyt visusti hiljaisena. Mutta meidän kesään on mahtununt kaikennäköisiä mukavia juttuja ja vähän ikävempiäkin. Neralla on ollut pissatulehdus ja jalkaakin se on muutaman päivän ontunut, mutta siitä lisää myöhemmin. Uimamaisteri-Elviksellä oli pienimuotoinen hot spot ja muuta tällästä pientä. Mutta tarkastellaampa meidän kulunutta kesää vaikka aika järjestyksessä :).

Kesäkuun lopussa oli täällä Haapavedellä PUTKA ry:n järjestämän Satu Taskisen tokokoulutus. Oipas antoisa päivä ja koluttajalla tosi fiksuja ajatuksia :). Saatiin noutoon hyvin toimivia justkia, vaikka Eepu ei halunnut näyttää ongelmaa tuona päivänä ollenkaan. Kouluttajaa kyllä vähän hymyilytti kun meen sillee: "Meidän nouto on sitten ihan hirveä!" ja näyttäessä Eepu tekee liki täydelliset noudot... :D Sillälailla poika. Tunnarin suhteen ollaan oltu ihan hukassa, mutta nyt ohjaajakin tietää mitä pitää reenata ja miten, niin jospa tunnaristakin tulis ehkä joskus jotain :).

8.7. Käytiin Eepun kanssa pyörähtään Kokkolan näyttelyissä ensimmäistä kertaa valioluokassa erinomaisen arvoisesti. Herra on sen verran surekassa turkissa ollut koko kesän, että pää näyttää valtavalta ja jotenkin irtonaiselta :D. Itse olin tekemässä sitten seuraavan päivänä kehisharjoittelua.

Seuraavan viikonloppuna huristeltiin jälleen Kokkolaan. Kisattiin Neran kanssa Klag agilitytapahtumassa. Oli aivan huippu päivä Roosan, Riikan ja Sannan kaa. Ja ilmakin oli vaihteeksi oikein nätti, niin mikäs siinä kahdeksan tuntia agilityä katsellessa :). Ekalla radalla ei onnistunut kepit ollenkaan ja niistä tuli varmaan 15vp yhteensä. Hyllytettiin kuitenkin tää rata niinkin oudossa kohdassa, kuin suoraan putkeen mentäessä Neran juostessa putken ohi. Livahti siis suoran putken väärästä päästä sisään. Ei käyny kyllä rataan tutustuessa tällänen mahdollisuus mielessäkään.
Toisella radalla sattu jotain tosi omituista. Nera ei astunut maaliin tullessaan vasemmalle etujalalle ollenkaan. Arvatkaa, säikähdinkö hirveästi, kun oli juuri se jalka jonka takia oltiin vuosi sairaslomalla :(. En tiiä yhtään, missä vaiheessa rataa jalka meni ja mitä sille tapahtui, tätä ei myöskään videolta näe. Pari päivää lepoa ja tukisidettä teki kuitenkin ihmeitä, eikä jalka ole enää vaivannut! :) Tositosi mahtava juttu, ettei käynyt pahemmin.

29.7. Oltiin Sannojen, Satun, Riikan ja Roosan kanssa katsomassa ja kannustamassa Riikkaa ja Sannaa Tornion agikisoissa. Taas aika loistopäivä, kiitos kaikille! Onnea Sannalle ja Riikalle hienoista tuloksista :).
Neran kanssa ollaan oltu pari kertaa kouluttautumassa Junnon Outin opissa, Ylivieskassa ja tällä Haapavedellä. Nyt vaan ihan hulluna Neralle kontaktitreeniä, että niistä tulee sata varmat ja ite kun oppis vielä olemaan häiritsemättä radalla koiraa, niin alkas tuleen hyvä. Niin, tää häiriköimättömyyskin on niiiiin paljon helpommin sanottu kuin tehyt...

Eilen koitettiin taas kisata Elviksen kanssa. No joo, eipähän taas ollut hirveesti juhlimisen aihetta :(. Maahanmeno, kaket ja hyppy nollille, joten siinäpäs se. Olihan kokeessa hyviäkin juttuja, kuten meidän ihana seuraaminen (tuomarikin totesi olevan komiaa :)), seisominen, luoksari ja nouto. 
Toivon, että epäonnistuneiden liikkeiden syynä on asennevamma lämpimiä ilmoja + maahan menoa + kisatilanteita kohtaan. Asiallehan on sitten olemassa koulutuksellisia ratkaisuja. Mutta saattaaha tietenkin niinkin olla, että maaha meneminen käy kipeää, eikä siksi kisatilanteissa sinne mene. Katsellaan, keskustellaan ja reenitään Eepulan kanssa.
Syksyn tullen kuvioihin tulee monenmoisia muutoksia, mutta niistä tarinoin sitten myöhemmin. Ja jos jaksan alkaa väkertämään, myös blogin ulkoasuun olisi mahdollisesti tulossa muutoksia :).

Nepe eräiden reenien jälkeen uimassa. Kiitos Roosalle kuvista! :)