Lorvailua

Lomalomalomaloma! Ja loman alkaessa saattoin jopa sanoa, että seuraavat kaksi viikkoa, sillä ensi viikolla matkustan muutaman luokkakaverini kanssa Luxemburgiin. Kyseessä on siis koulunreissu, jonne etsittiin vapaaehtoisia lähtijöitä ja minähän ilmottauduin (tai ehkä minut pikemminkin ilmoitettiin sinne, mutta kylläpä tuota ilmaseksi aina reissuun kelpaa lähteä :)). Nera jää kotiin hoitoon ja Rino menee koulun hoitolalle. 

Koirien treenit on olleet kuluneella viikolla mukavan rentoja, höpötottista ja hupailuetsintöjä lähinnä. Silmissä huvenneesta lumesta ja paljastuneesta maasta innostuneena ollaan tehty Rinon kanssa taas sulalla maalla jälki! Kyllä vaan oikeeseen maahan oikeilla nappuloilla aina raejuuston ja kermavaahdon kanssa räpellyksen hakkaa mennen tullen!

Elvis ja Assi (ja jopa kissa...) on päässeet treenattaviksi. Kessuraukat olivat ehkä maailman onnellisimpia koiria päästessään vähäsen muka-tokoilemaan, etenkin Assi-muori. Hyvä ettei muorin muutenkin hivenen pyöreät silmät pullistuneet kokonaan ulos, kun toinen oli niin innoissaan :D

Rino n. 6kk iässä treenaamassa. Kylläpä se on kasvanut!

Yllä olevasta kuvasta huomaa kyllä taas, kuinka valtavan paljon niin lyhyessä ajassa tuo mun pikku-ukko onkaan kasvanut. Reilun 8 kuukauden iässä meni kolmekymmentä kiloa rikki, joten iso poika siitä vielä kasvaa.
Tällaiselta Rintintin näyttää tällä hetkellä, jos ei muu niin ainakin karva on kasvanut. Rino sai uuden saksalaiskaverin, Pokan. Kuvat on ottanut Henna K

Rino ja Rinon uusi ystävä Pokka. Huomatkaa Rinon kuolavana....

Voivoi

Hah, nyt se on tehty! Korkattu voittaja! Liikkeiden osalta pahin pohjanoteeraus ehkä koskaan, mutta mitä väliä sillä on, kun koira kuitenkin koko ajan ohjaajan jäätävästä jännityksestä huolimatta ei ollut mikään laamaeläin vaan koira, joka YRITTI. Tämän voisin sanoa olevan työvoitto. Nera sieti mun valtavan jännityksen noin hyvin, eikä paineistunut siitä (tai siis joo, toki paineistui, mutta niin että toimintakyky säilyi ja silleen). Tosiaan pisteissä ei hurraamista, mutta tämmöset me saatiin.

Paikalla makuu: 10
Seuraaminen: 6½ 
Istuminen: 0 
Luoksari: 7 
Ruutu: 0 
Hyppynouto: 8
Metallinouto: 5
Tunnari: 0
Kaket: 0
Kokonaisvaikutus: 7
Yht. 127p 

Juu, eli kaunis rivi nollia. Kun ei ohjaaja ollut kykeneväinen ohjaamaan koiraansa tarpeeksi johdonmukaisesti ja määrätietoisesti, niin Nera keksi vähän omaa kivaa. Tunnarissa revittiin merkkinä ollutta (nimeomaan se oli siinä) teippiä lattiasta irti, kakeissa lähdettiin pakittamaan, ruudussa tultiin vastaan, metallia tiputettiin pari kertaa ja seuraamisessa inistiin ja vinguttiin ohjaajalle protestia epäselvästä ohjaamisesta. Kaveri totesikin, että Neran ilmeet oli ollut näkemisen arvoisia, kun se oli miettinyt, että mitä hittoa äiti oikeen yrittää sanoa :D
Tuomarilta saatiin ihan hyvää palautetta ja ohjaajan piikkiin saa laittaa paljon asiaa. Nyt kuitenkin ollaan kokeiltu, tiedetään mitä treenataan ja mitä kisaaminen on ylemmissä luokissa. 

Nera tosiaan on aiheuttanut ennen kisoja enemmän tai vähemmän sydämmen tykytyksiä ollen aikalailla ihan pihalla koko treenaamisesta. Hienosti kuitenkin oli hommassa mukana tänään. Seuraavia kisoja saadaankin odotella sitten pidemmän aikaa, sillä Neraa odottaa ensi kuussa sterkka-aika. Ja sen jälkeen enää nevernever mitään hormoonihörhöilyä, kiitos!

KultaPOSSU <3

Hyvää ystävänpäivää!

Yksi koeviikko jälleen selätetty ja elämä  on alkanut jälleen! Ja samalla on alkanut myös opistojakso, jota jatkuisikin nyt sitten koko loppu kevään. Hei mut ei huolta, mulla kyllä piisaa lukion puolella molemmille jaksoille kurssi tai pari, että en mä siitä liiaksi eroon pääse varmaan ikinä. Välillä kyllä mietin, että oonko oikeesti vaan ihan pöhölö, kun käyn lukiolla kursseja tuplasti meidän luokkalaisten vuosittaisten kurssien määrään verrattuna.

Opistonpuolella tosiaan meillä on tulossa mielenkiintoinen kevät. On poliisiprojektileiriä, reissuviikkoa, Luxemburgin matkaa, sikalaviikkoa, kentsua jajajaja... En ole edes perillä mitä kaikkea :D Innolla tulevaa kevättä kyllä odottelen, sillä se myötä pitäisi saavuttaa myös hurja 18 vuoden ikä.

Edustuskuva

Mitäs muuta? Koirille ei kuulu mitään ihmeellisempää. Neran juoksu loppui vihdoin ja viimein, se on ollut ehkä maailman rasittavin pieni koira koko viime viikon. Se on juoksujen ajan ollut jotenkin niin hormoonihuuruissa, ettei ole ollut ollenkaan omaitsensä. Plus siihen päälle vielä valeraskaudet. Niinpä Neralle on varattuna maaliskuulle sterkka-aika, joten toivottavasti tällaiset riesat sitten loppuu.
Ja tokokisat ois sitten ens viikolla. Oijavoi, sillä kisakaverini potee aika voimakasta juoksujen jälkeistä masennusta. Koko koira on kaikesta koirien mielestä yleensä muka-hauskasta (kuten treenaamisesta ja lenkkeilystä näin ihan esimerkiksi) sitä mieltä, notta plääh ja antakaa mun jo olla! Naiset... (ja tähän väliin haluan sanoa, että seuraava koirani ei todellakaan tule olemaan narttu!)

Miksi tyytyä olemaan vaikea kun voi pienellä vaivalla olla täysin mahdoton?

Kun tässä on nyt on lätisty tulevasta keväästä ja lähestyvistä suunnitelmista, joita koko kevään kalenteri on aika täynnä, niin tänä viikonloppuna otetaan koirien kanssa niin rennosti! Ollaan vaan ja nautitaan. Tässä ollaankin päästy tänään jo hyvin vauhtiin, sillä posti toi minulle ystävänpäivälahjaksi suklaalevyn (äiti oot paras!) ja syöty kavereiden kanssa vohveleita :) 

Nyt haluamme toivottaa kaikille Hyvvää Ystävänpäivää!