Elämän pieniä iloja

Niin kuin joku on ehkä saattanut huomata päivitystä Neran voittaja debyytistä ei ole kuulunut. Tämä johtunee siitä, että eräs neiti päätti viime hetkellä, jotta muuten todellakaan olla menossa mihinkään kokeisiin, ja aloitti tiputtelun kisapäivän aamuna. Noo, kuukauden päästä sitten uusi yritys :)


Tänään on ollut aika huippu kiva päivä! Ensinnäkin koeviikko käytännössä katsoen loppui, jos ei oteta laskuihin ens viikon mantsan koetta (ja sitä miten se itse koe meni :D). Tänään oli siis lyhyt päivä koulussa ja lähdettiinkin Hennan, Janitan ja Eevan kanssa hallille treenaamaan.
Neran juoksujen takia vain Rintti pääsi mukaan, mutta herra R oli kyllä niin pätevä! Haisteltiin pitkästä aikaa ruutia, tehtiin ohjatut etsinnät ja lopuksi vähän tyynyn pureskelua :). Etenkin etsinnät meni ihan super hyvin, etsi todella rauhallisesti ja tarkasti. Arvostan suuresti kuinka luontaista Rinolle on nenänkäyttö ja rauhallisuus etsintä tilanteissa, mikä ei saksalaiselle ole välttämättä mikään itsestään selvyys, ainakaan tuo rauhallisuus. Ja se, että palikan löydyttyä ja palkkauksen jälkeen koira kykenee itse laskemaan itseään välittömästi palkkauksen loputtua ja hommien jatkuessa.
Purut meni myös hyvin uudet hienot valjaat päällä. Rinon kanssa haasteena on ollut saada se haukkumaan, sillä se haukkuu luonnostaan todella vähän. Itse asiassa en ole kuullut sen haukkuvan kuin pari kolme kertaa sen koko elämän aikana. Mutta kyllä oikeenlaiset välineet päällä alkoi sitä ääntäkin tulemaan, kun ei tarvinnut enää hirttää itseään! Ei se ääni ehkä ihan haukkumista ollut, ennemminkin epämääräistä mölinää, mutta sieltä se tulee :)


Kolmen tunnin treenien päätteeksi mentiin kaupan kautta kotiin ja pitsan syöntiin. Illalla lähin Neran kanssa vielä parin tunnin juoksulenkille ja sieltä suoraan saunaan. Ahhh, rakastan viikonloppuja! Toki tähänkin vkl:ään kuuluu kääntöpuolensa, sillä hyvältä kämppikseltäni loppui koulu ja hän muuttaa tästä muutaman päivän sisään pois. Mutta sitä ei ole lupa masistella vielä.
Huomenna lähdemme Rinon kanssa Kokkolaan esittelemään koulua joillekin messuille (olen taas hyvin perillä minne olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi :D) ja sunnuntaina menen jälleen hiihtelemään vähän kilpaa. Toivottavasti viikonloppu jatkuu myös yhtä hyvin kuin on alkanutkin. Ja oikein hyvää viikonloppua myös lukijoille jos meidän pienellä ja vaatimattomalla blogillamme sellaisia on :)

Rinon perheen sukukokus

Lauantaina mulla ja Rinolla oli varsin huippupäivä: matkustimme Tampereelle Rinon kasvattajan järjestämille pentupäiville! Seitsemästä pennusta kuusi saapui paikalla sekä äiskä että iskä omistajineen. Itsehän en siis ollut tavannut ketään heistä ennen eilistä, joten oli mahtavaa päästä tutustumaan Rinon vanhempiin ja sisarruksiin.

Pennut oli tosi erinäköisiä ja osa poikkesi toisistaan aika huomattavastikin :D. Rinon Urho-isä oli kyllä komea ilmestys ja niin vain 6-vuotias uros touhusi tämmösen puolivillin kossilauman keskellä ilman mitään ongelmia. Urhohan työskentelee siis poliisikoirana ja oli mukava päästä vaihtamaan ajatuksia Urhon ohjaajan kanssa.

Komia Rintti<3

Urho-iskä

Onni-veli muistutti eniten Rinoa

Varsinaisen pentutreffien jälkeen pääsin vielä katsomaan videolta Rinon pentutestin, joka oli kyllä ihan herra Ärrän näköinen. Putoilevat tölkit ja avainniput on tarpeen tullessa loistavia leluja, ainakin tämän jätkän mielestä. ;)
Aamulla lähdettiin junalla liikenteeseen viiden jälkeen ja illalla puoli kymmenen aikaan sitten takaisin Kannuksessa. Oltiin molemmat niin väsyneitä koko päivän pihalla hengailun, uusien ihmisien ja koirien tapaamisesta sekä matkustamisesta niin väsyneitä, ettei meinattu jaksaa kävellä parin kilometrin päähän kotiin :D
Kiitos kovasti kasvattajalle järjestämisestä ja kaikille mukana olleille meidän puolesta!

Alkuvuoden touhuiluja

Huh, mun vuosi on alkanut vähintäänkin kiireellisesti! Loppiainen kului tosiaan Kalajoella, jossa hoitolalla puuhastelu oli oikein mukavaa. Neralla ja Rinolla oli hoitolalla oma tarha, joten ne pääsivät myös mukaan "avustamaan" hoitola hommissa aina kun itse olin siellä. 
Viime viikonloppuna kävin lauantaina hiihtämässä yhdet skapat ja sunnuntaina olin esittämässä Elviksen Kajaanissa. Elvis oli ERI2 ja SA, valitettavasti ei ihan päästy PU-kehään. Mutta Eepu esiintyi hienosti ja herraa on mukava esittää :). 
Tällä viikolla on sitten taas lukio teettänyt töitä kiitettävästi, joten lepo viikonloppu (lue: armottomaan koirien ja itsensä treenaamiseen käytettävä viikonloppu :D) tulee tarpeeseen.

Koirille ei kuulu sen ihmeempiä. Tai kuuluu, sillä Rino täytti 7kk ja oppi nostamaan jalkaa! Se on nostanut koipeaan n. 2cm korkeuteen jo kolme kertaa yhden päivän aikana :D Mä en ymmärrä, miten koira, jonka fysiikka ja kehonhallinta ei tahdo riittää tällä hetkellä edes sohvalle kiipeämiseen, kykenee nostamaan koipeaan.  Mutta Rino yllättää aina välillä :) Joskin, se on yllättänyt tänään myös vähän epätoivotummalla tavalla; jätkä oli kussut ja juossut yhtä aikaa talon päästä päähän niin, että lattialla oli varmaan kymmenen metrin pissavana. Kyse ei todellakaan ollut siitä, että olisi ollut niin kova hätä ettei kerennyt pyytää ulos, vaan epäilenpä Neran lähestyvillä juoksuilla ja mun vaavelin miehistymisellä olevan osuutta asiaan.

Neran kanssa ollaan puolestaan voivoteltu voittajaa. No ei mutta, on meillä ollut oikeesti tosi hyviäkin treenejä ja paljon on menty eteenpäin,  mutta kun meillä olis ens viikolla kisat.Ja saattaapi olla, että Neralla on vähän liian kivaa kehässä, että erinäiset liikkeet hajoaa sitten siinä. Veikkaisin, että ohjaajan auktoriteetti ei riitä yli-iloisen bordercollien pysäyttämiseen luoksetulossa sekä veikkaan, että tämä sama pienen iloisen koiraeläimen päähän voisi pälkähtää pakittaa kakeissa kolme metriä taakse päin tai pistellä sieltä omalta paikaltaan itsekseen yläfemmoja. Ja ihan vaan siks että toko on kivaa. Ja mä oon kuullut väitettävän, että toko on tylsää. Neran kanssa ei ikinä mikään ole tylsää, mutta sen takia tykkäänkin siitä <3.
Nyt vain jännätään, aloittaako neiti juoksunsa ja pelastaa mut julkiselta nolaamiselta (vaikka eihän Nera herranterttu nyt sellaista tarkoituksella tekisi..) vai päästäänkö todella kokeilemaan kuinka liikkeet kestää kisatilanteen tuomatä haasteet.

Rintin treenit on aikas samaa. Etsintöjä, tottista ja tyynyllä leikkimistä. Lumijälkeäkin pitäisi alkaa kokeilemaan. Etsinnät sujuu todella hyvin, tykkään todella paljon Rinon nenänkäytöstä. 
Tottikset on sellaista semiperusjuttuja - seuraamista, maahan menoa, paikalla oloa, luoksetuloa, kapulan pitoa, hyppyesteen ylittämistä - perusjuttuja siis. Rintin kanssa eteneminen on huomattavasti hitaampaa kuin Neran kanssa, sillä Rino tarvitsee noin tsiljoona kertaa enemmän toistoja kuin Nera. Tokihan se on pentu eikä sen ole vielä kovin hyvin oppinut oppimaan.
 Seuraaminen on tottisliikkeistä ehkä Rinon vahvuus tällä hetkellä. Kädestä ollaan päästy jo suorilla hyvin eroon, ainoastaan käännöksissä ja pysähdyksissä tarvitsee käyttää käsiapua. 
Virettä voisi olla enemmän suunnilleen kaikessa tekemisessä, mutta parempi opetella ensin oikea suoritustekniikka ennenkuin lähetään kovin nostelemaan. Ja tämä nyt EI tarkoita että Rino olisi laama tai motivaatiossa ongelmia, vaan olen tietoisesti treenannut sitä tässä vaiheessa hieman matalassa vireessä, jotta oppiminen ja koiran hallitseminen olisi helpompaa. Räjähtävän kiihkeitä suorituksista kerkeää tekemään sitten, kun tekniikka alkaa toimimaan. Tokihan sitä nostellaan esim. Luoksetuloissa  ja höntsätään varmimmissa liikkeissä, mutta niinkun näin yleensä.

Ensi viikonloppuna lähdetään Ärrän kanssa Tampereelle kasvattajan järjestämille pentupäiville. Paikalle on tulossa myös Rinon iskä, joka työskentelee poliisikoirana. Rintti voipi kattoo vähän isukista mallia ;)