Mihin meni maaliskuu?

... Ja puolet huhtikuusta? Jospa alotetaan läpi käynti kuitenkin sieltä maaliskuusta.

Maaliskuu oli kyllä niin täynnä kiirettä ja ohjelmaa, että ihme kyllä olen vielä hengissä! No ei vaan, mennyt kuukausi oli täynnä kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista tapahtumaa, mutta tosiaan, pääsiäisloma ilman mitään suunnitelmia tai ihmeellisempiä ohjelmia kotosalla on tullut kyllä todella tarpeeseen!

Alku kuusta oli tosiaan Luxemburgin viikon matka koulun kautta. Oli tosi mieleenpainuva reissu ja Luxemburg oli todella kaunis maa! Ja mahtavia ihmisiä (jotka tosin asiaan kuuluvasti olivat aina myöhässä...), ja he olivat tosiaan viime viikon vastavierailulla Suomessa :)







































Seuraavana viikonloppuna suunnaksi Espoo ja kennelliiton leirinohjaajien koulutusviikonloppu. Tässä vaiheessa voin siis tunnustaa, että tulevalle kesälle on siis tiedossa leirinohjaushommia. Rinon, Sannakaisan ja Pokan kanssa vietettiin oikein hauska viikonloppu, maalaistollot kaupungissa vai miten se meni :D






Maaliskuun viimeinen viikonloppu puolestaan kului hieman toisenlaisissa maisemissa, Inarissa! Ei tsiius, se on oikeasti kaukana! Kotimatkalla tuntui Kemin kohdalla, että kyllä Rovaniemikin on oikeastaan sittenkin ihan kivenheiton päässä. Niin, ja syy tälle Inarin matkallehan oli nuorten SM-sprintit ja KLL:n hiihtokisat. Menestyksestä ei kerrottavaa, mutta tulipahan käytyä.
Maaliskuun aikana Nera on käynyt myös sterkattavana, joten toivottavasti saaimme lopullisesti sanoa heihei juoksuille, valeraskauksille ja pissatulehduksille.

Huhtikuu on mennyt sitten maaliskuun matkustelun ja huvittelun vastapainoksi mennyt tiukasti kiinni koulussa. Viikonloput on mennyt kiinni hoitolalla ja navetalla, viikot sitten on täyttynyt pikkueläinvuorolla ja koeviikolla. Autokoulukin lähestyy loppusuoraa ja teoriakoekin tuli alkukuusta läpäistyä. Inssiä odotellessa...

Pysykää rauhallisena siellä alhaalla, mä pelastan teidät!

Rino on toiminut monipuolisena poliisikoiranalkuna ja tutustunut tällä viikolla mm. rally-tokon saloihin ja käynyt pätevänä pelastamassa raunioradalle kadonneet luokkakaverit.  Rally-toko ei kyllä ohjaajaa pahemmin säväyttänyt, mutta rauniolla oli siistiä :). 
Rinon kanssa suuntaamme vappuna Hämeenlinnaan poliisileirille, arvatkaa vaan kuka on jo nyt ihan täpinöissään :D





Nyt lähetään Rintin ja Nepparin kanssa metsään lenkille ja treenaamaan esineruutua, oikein mukavaa ja iloista pääsiäistä kaikille!

Ps. Pikku-Nera täyttää tänään kokonaiset 6-vee, joten ehkäpä Nera tarjoaa tänään Rinolle ja kessuille dentastixit :)

Pienestä sitä on ponnistettu, Nera n. 8-viikkoisena <3

Lorvailua

Lomalomalomaloma! Ja loman alkaessa saattoin jopa sanoa, että seuraavat kaksi viikkoa, sillä ensi viikolla matkustan muutaman luokkakaverini kanssa Luxemburgiin. Kyseessä on siis koulunreissu, jonne etsittiin vapaaehtoisia lähtijöitä ja minähän ilmottauduin (tai ehkä minut pikemminkin ilmoitettiin sinne, mutta kylläpä tuota ilmaseksi aina reissuun kelpaa lähteä :)). Nera jää kotiin hoitoon ja Rino menee koulun hoitolalle. 

Koirien treenit on olleet kuluneella viikolla mukavan rentoja, höpötottista ja hupailuetsintöjä lähinnä. Silmissä huvenneesta lumesta ja paljastuneesta maasta innostuneena ollaan tehty Rinon kanssa taas sulalla maalla jälki! Kyllä vaan oikeeseen maahan oikeilla nappuloilla aina raejuuston ja kermavaahdon kanssa räpellyksen hakkaa mennen tullen!

Elvis ja Assi (ja jopa kissa...) on päässeet treenattaviksi. Kessuraukat olivat ehkä maailman onnellisimpia koiria päästessään vähäsen muka-tokoilemaan, etenkin Assi-muori. Hyvä ettei muorin muutenkin hivenen pyöreät silmät pullistuneet kokonaan ulos, kun toinen oli niin innoissaan :D

Rino n. 6kk iässä treenaamassa. Kylläpä se on kasvanut!

Yllä olevasta kuvasta huomaa kyllä taas, kuinka valtavan paljon niin lyhyessä ajassa tuo mun pikku-ukko onkaan kasvanut. Reilun 8 kuukauden iässä meni kolmekymmentä kiloa rikki, joten iso poika siitä vielä kasvaa.
Tällaiselta Rintintin näyttää tällä hetkellä, jos ei muu niin ainakin karva on kasvanut. Rino sai uuden saksalaiskaverin, Pokan. Kuvat on ottanut Henna K

Rino ja Rinon uusi ystävä Pokka. Huomatkaa Rinon kuolavana....

Voivoi

Hah, nyt se on tehty! Korkattu voittaja! Liikkeiden osalta pahin pohjanoteeraus ehkä koskaan, mutta mitä väliä sillä on, kun koira kuitenkin koko ajan ohjaajan jäätävästä jännityksestä huolimatta ei ollut mikään laamaeläin vaan koira, joka YRITTI. Tämän voisin sanoa olevan työvoitto. Nera sieti mun valtavan jännityksen noin hyvin, eikä paineistunut siitä (tai siis joo, toki paineistui, mutta niin että toimintakyky säilyi ja silleen). Tosiaan pisteissä ei hurraamista, mutta tämmöset me saatiin.

Paikalla makuu: 10
Seuraaminen: 6½ 
Istuminen: 0 
Luoksari: 7 
Ruutu: 0 
Hyppynouto: 8
Metallinouto: 5
Tunnari: 0
Kaket: 0
Kokonaisvaikutus: 7
Yht. 127p 

Juu, eli kaunis rivi nollia. Kun ei ohjaaja ollut kykeneväinen ohjaamaan koiraansa tarpeeksi johdonmukaisesti ja määrätietoisesti, niin Nera keksi vähän omaa kivaa. Tunnarissa revittiin merkkinä ollutta (nimeomaan se oli siinä) teippiä lattiasta irti, kakeissa lähdettiin pakittamaan, ruudussa tultiin vastaan, metallia tiputettiin pari kertaa ja seuraamisessa inistiin ja vinguttiin ohjaajalle protestia epäselvästä ohjaamisesta. Kaveri totesikin, että Neran ilmeet oli ollut näkemisen arvoisia, kun se oli miettinyt, että mitä hittoa äiti oikeen yrittää sanoa :D
Tuomarilta saatiin ihan hyvää palautetta ja ohjaajan piikkiin saa laittaa paljon asiaa. Nyt kuitenkin ollaan kokeiltu, tiedetään mitä treenataan ja mitä kisaaminen on ylemmissä luokissa. 

Nera tosiaan on aiheuttanut ennen kisoja enemmän tai vähemmän sydämmen tykytyksiä ollen aikalailla ihan pihalla koko treenaamisesta. Hienosti kuitenkin oli hommassa mukana tänään. Seuraavia kisoja saadaankin odotella sitten pidemmän aikaa, sillä Neraa odottaa ensi kuussa sterkka-aika. Ja sen jälkeen enää nevernever mitään hormoonihörhöilyä, kiitos!

KultaPOSSU <3

Hyvää ystävänpäivää!

Yksi koeviikko jälleen selätetty ja elämä  on alkanut jälleen! Ja samalla on alkanut myös opistojakso, jota jatkuisikin nyt sitten koko loppu kevään. Hei mut ei huolta, mulla kyllä piisaa lukion puolella molemmille jaksoille kurssi tai pari, että en mä siitä liiaksi eroon pääse varmaan ikinä. Välillä kyllä mietin, että oonko oikeesti vaan ihan pöhölö, kun käyn lukiolla kursseja tuplasti meidän luokkalaisten vuosittaisten kurssien määrään verrattuna.

Opistonpuolella tosiaan meillä on tulossa mielenkiintoinen kevät. On poliisiprojektileiriä, reissuviikkoa, Luxemburgin matkaa, sikalaviikkoa, kentsua jajajaja... En ole edes perillä mitä kaikkea :D Innolla tulevaa kevättä kyllä odottelen, sillä se myötä pitäisi saavuttaa myös hurja 18 vuoden ikä.

Edustuskuva

Mitäs muuta? Koirille ei kuulu mitään ihmeellisempää. Neran juoksu loppui vihdoin ja viimein, se on ollut ehkä maailman rasittavin pieni koira koko viime viikon. Se on juoksujen ajan ollut jotenkin niin hormoonihuuruissa, ettei ole ollut ollenkaan omaitsensä. Plus siihen päälle vielä valeraskaudet. Niinpä Neralle on varattuna maaliskuulle sterkka-aika, joten toivottavasti tällaiset riesat sitten loppuu.
Ja tokokisat ois sitten ens viikolla. Oijavoi, sillä kisakaverini potee aika voimakasta juoksujen jälkeistä masennusta. Koko koira on kaikesta koirien mielestä yleensä muka-hauskasta (kuten treenaamisesta ja lenkkeilystä näin ihan esimerkiksi) sitä mieltä, notta plääh ja antakaa mun jo olla! Naiset... (ja tähän väliin haluan sanoa, että seuraava koirani ei todellakaan tule olemaan narttu!)

Miksi tyytyä olemaan vaikea kun voi pienellä vaivalla olla täysin mahdoton?

Kun tässä on nyt on lätisty tulevasta keväästä ja lähestyvistä suunnitelmista, joita koko kevään kalenteri on aika täynnä, niin tänä viikonloppuna otetaan koirien kanssa niin rennosti! Ollaan vaan ja nautitaan. Tässä ollaankin päästy tänään jo hyvin vauhtiin, sillä posti toi minulle ystävänpäivälahjaksi suklaalevyn (äiti oot paras!) ja syöty kavereiden kanssa vohveleita :) 

Nyt haluamme toivottaa kaikille Hyvvää Ystävänpäivää!

Elämän pieniä iloja

Niin kuin joku on ehkä saattanut huomata päivitystä Neran voittaja debyytistä ei ole kuulunut. Tämä johtunee siitä, että eräs neiti päätti viime hetkellä, jotta muuten todellakaan olla menossa mihinkään kokeisiin, ja aloitti tiputtelun kisapäivän aamuna. Noo, kuukauden päästä sitten uusi yritys :)


Tänään on ollut aika huippu kiva päivä! Ensinnäkin koeviikko käytännössä katsoen loppui, jos ei oteta laskuihin ens viikon mantsan koetta (ja sitä miten se itse koe meni :D). Tänään oli siis lyhyt päivä koulussa ja lähdettiinkin Hennan, Janitan ja Eevan kanssa hallille treenaamaan.
Neran juoksujen takia vain Rintti pääsi mukaan, mutta herra R oli kyllä niin pätevä! Haisteltiin pitkästä aikaa ruutia, tehtiin ohjatut etsinnät ja lopuksi vähän tyynyn pureskelua :). Etenkin etsinnät meni ihan super hyvin, etsi todella rauhallisesti ja tarkasti. Arvostan suuresti kuinka luontaista Rinolle on nenänkäyttö ja rauhallisuus etsintä tilanteissa, mikä ei saksalaiselle ole välttämättä mikään itsestään selvyys, ainakaan tuo rauhallisuus. Ja se, että palikan löydyttyä ja palkkauksen jälkeen koira kykenee itse laskemaan itseään välittömästi palkkauksen loputtua ja hommien jatkuessa.
Purut meni myös hyvin uudet hienot valjaat päällä. Rinon kanssa haasteena on ollut saada se haukkumaan, sillä se haukkuu luonnostaan todella vähän. Itse asiassa en ole kuullut sen haukkuvan kuin pari kolme kertaa sen koko elämän aikana. Mutta kyllä oikeenlaiset välineet päällä alkoi sitä ääntäkin tulemaan, kun ei tarvinnut enää hirttää itseään! Ei se ääni ehkä ihan haukkumista ollut, ennemminkin epämääräistä mölinää, mutta sieltä se tulee :)


Kolmen tunnin treenien päätteeksi mentiin kaupan kautta kotiin ja pitsan syöntiin. Illalla lähin Neran kanssa vielä parin tunnin juoksulenkille ja sieltä suoraan saunaan. Ahhh, rakastan viikonloppuja! Toki tähänkin vkl:ään kuuluu kääntöpuolensa, sillä hyvältä kämppikseltäni loppui koulu ja hän muuttaa tästä muutaman päivän sisään pois. Mutta sitä ei ole lupa masistella vielä.
Huomenna lähdemme Rinon kanssa Kokkolaan esittelemään koulua joillekin messuille (olen taas hyvin perillä minne olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi :D) ja sunnuntaina menen jälleen hiihtelemään vähän kilpaa. Toivottavasti viikonloppu jatkuu myös yhtä hyvin kuin on alkanutkin. Ja oikein hyvää viikonloppua myös lukijoille jos meidän pienellä ja vaatimattomalla blogillamme sellaisia on :)

Rinon perheen sukukokus

Lauantaina mulla ja Rinolla oli varsin huippupäivä: matkustimme Tampereelle Rinon kasvattajan järjestämille pentupäiville! Seitsemästä pennusta kuusi saapui paikalla sekä äiskä että iskä omistajineen. Itsehän en siis ollut tavannut ketään heistä ennen eilistä, joten oli mahtavaa päästä tutustumaan Rinon vanhempiin ja sisarruksiin.

Pennut oli tosi erinäköisiä ja osa poikkesi toisistaan aika huomattavastikin :D. Rinon Urho-isä oli kyllä komea ilmestys ja niin vain 6-vuotias uros touhusi tämmösen puolivillin kossilauman keskellä ilman mitään ongelmia. Urhohan työskentelee siis poliisikoirana ja oli mukava päästä vaihtamaan ajatuksia Urhon ohjaajan kanssa.

Komia Rintti<3

Urho-iskä

Onni-veli muistutti eniten Rinoa

Varsinaisen pentutreffien jälkeen pääsin vielä katsomaan videolta Rinon pentutestin, joka oli kyllä ihan herra Ärrän näköinen. Putoilevat tölkit ja avainniput on tarpeen tullessa loistavia leluja, ainakin tämän jätkän mielestä. ;)
Aamulla lähdettiin junalla liikenteeseen viiden jälkeen ja illalla puoli kymmenen aikaan sitten takaisin Kannuksessa. Oltiin molemmat niin väsyneitä koko päivän pihalla hengailun, uusien ihmisien ja koirien tapaamisesta sekä matkustamisesta niin väsyneitä, ettei meinattu jaksaa kävellä parin kilometrin päähän kotiin :D
Kiitos kovasti kasvattajalle järjestämisestä ja kaikille mukana olleille meidän puolesta!

Alkuvuoden touhuiluja

Huh, mun vuosi on alkanut vähintäänkin kiireellisesti! Loppiainen kului tosiaan Kalajoella, jossa hoitolalla puuhastelu oli oikein mukavaa. Neralla ja Rinolla oli hoitolalla oma tarha, joten ne pääsivät myös mukaan "avustamaan" hoitola hommissa aina kun itse olin siellä. 
Viime viikonloppuna kävin lauantaina hiihtämässä yhdet skapat ja sunnuntaina olin esittämässä Elviksen Kajaanissa. Elvis oli ERI2 ja SA, valitettavasti ei ihan päästy PU-kehään. Mutta Eepu esiintyi hienosti ja herraa on mukava esittää :). 
Tällä viikolla on sitten taas lukio teettänyt töitä kiitettävästi, joten lepo viikonloppu (lue: armottomaan koirien ja itsensä treenaamiseen käytettävä viikonloppu :D) tulee tarpeeseen.

Koirille ei kuulu sen ihmeempiä. Tai kuuluu, sillä Rino täytti 7kk ja oppi nostamaan jalkaa! Se on nostanut koipeaan n. 2cm korkeuteen jo kolme kertaa yhden päivän aikana :D Mä en ymmärrä, miten koira, jonka fysiikka ja kehonhallinta ei tahdo riittää tällä hetkellä edes sohvalle kiipeämiseen, kykenee nostamaan koipeaan.  Mutta Rino yllättää aina välillä :) Joskin, se on yllättänyt tänään myös vähän epätoivotummalla tavalla; jätkä oli kussut ja juossut yhtä aikaa talon päästä päähän niin, että lattialla oli varmaan kymmenen metrin pissavana. Kyse ei todellakaan ollut siitä, että olisi ollut niin kova hätä ettei kerennyt pyytää ulos, vaan epäilenpä Neran lähestyvillä juoksuilla ja mun vaavelin miehistymisellä olevan osuutta asiaan.

Neran kanssa ollaan puolestaan voivoteltu voittajaa. No ei mutta, on meillä ollut oikeesti tosi hyviäkin treenejä ja paljon on menty eteenpäin,  mutta kun meillä olis ens viikolla kisat.Ja saattaapi olla, että Neralla on vähän liian kivaa kehässä, että erinäiset liikkeet hajoaa sitten siinä. Veikkaisin, että ohjaajan auktoriteetti ei riitä yli-iloisen bordercollien pysäyttämiseen luoksetulossa sekä veikkaan, että tämä sama pienen iloisen koiraeläimen päähän voisi pälkähtää pakittaa kakeissa kolme metriä taakse päin tai pistellä sieltä omalta paikaltaan itsekseen yläfemmoja. Ja ihan vaan siks että toko on kivaa. Ja mä oon kuullut väitettävän, että toko on tylsää. Neran kanssa ei ikinä mikään ole tylsää, mutta sen takia tykkäänkin siitä <3.
Nyt vain jännätään, aloittaako neiti juoksunsa ja pelastaa mut julkiselta nolaamiselta (vaikka eihän Nera herranterttu nyt sellaista tarkoituksella tekisi..) vai päästäänkö todella kokeilemaan kuinka liikkeet kestää kisatilanteen tuomatä haasteet.

Rintin treenit on aikas samaa. Etsintöjä, tottista ja tyynyllä leikkimistä. Lumijälkeäkin pitäisi alkaa kokeilemaan. Etsinnät sujuu todella hyvin, tykkään todella paljon Rinon nenänkäytöstä. 
Tottikset on sellaista semiperusjuttuja - seuraamista, maahan menoa, paikalla oloa, luoksetuloa, kapulan pitoa, hyppyesteen ylittämistä - perusjuttuja siis. Rintin kanssa eteneminen on huomattavasti hitaampaa kuin Neran kanssa, sillä Rino tarvitsee noin tsiljoona kertaa enemmän toistoja kuin Nera. Tokihan se on pentu eikä sen ole vielä kovin hyvin oppinut oppimaan.
 Seuraaminen on tottisliikkeistä ehkä Rinon vahvuus tällä hetkellä. Kädestä ollaan päästy jo suorilla hyvin eroon, ainoastaan käännöksissä ja pysähdyksissä tarvitsee käyttää käsiapua. 
Virettä voisi olla enemmän suunnilleen kaikessa tekemisessä, mutta parempi opetella ensin oikea suoritustekniikka ennenkuin lähetään kovin nostelemaan. Ja tämä nyt EI tarkoita että Rino olisi laama tai motivaatiossa ongelmia, vaan olen tietoisesti treenannut sitä tässä vaiheessa hieman matalassa vireessä, jotta oppiminen ja koiran hallitseminen olisi helpompaa. Räjähtävän kiihkeitä suorituksista kerkeää tekemään sitten, kun tekniikka alkaa toimimaan. Tokihan sitä nostellaan esim. Luoksetuloissa  ja höntsätään varmimmissa liikkeissä, mutta niinkun näin yleensä.

Ensi viikonloppuna lähdetään Ärrän kanssa Tampereelle kasvattajan järjestämille pentupäiville. Paikalle on tulossa myös Rinon iskä, joka työskentelee poliisikoirana. Rintti voipi kattoo vähän isukista mallia ;)