Hyvää joulua

Vuosi 2012

 Eli mitä meille tapahtuikaan tänä vuonna?

  Elvis suoritti BH-kokeen
  Saavutti FI MVA -tittelin Ja oli maailman iloisin tokoeläin, vaikkei menestystä sillä saralla tullutkaan


Nera puolestaan...

 ...haki palloa
 ja vähän isompaa palloa...
 

Ja muutti!



Nera vartio Peltola1:ssä huoneeni ovella



 

 

 

Tästä vuodesta jää tottakai mieleen muutto Kannukseen ja kennellinjalla opiskelujen aloitus. Elviksen kanssa harrastaminen on siitä syystä vaihtunut lähinnä viikonloppu huvitteluun, kuin tavotteelliseen treenaamiseen. Elviksen vuoteen mahtui yllämainittujen lisäksi etenkin alkuvuodesta sairastelua. Ja tietenkin Elvis on ollut taas yhden vuoden lisää Neran ainoa ja paras koiraystävä :).

 

Neran kanssa kisattiin tänän vuonna ihan säälittävän vähän. Mutta minulla on (jokseenkin kyllä ontuva) selitys! :D Alkusyksy meni ympäristön muutoksen totuttelussa ja loppusyksy puolestaan pissatulehduksia sairastellessa. Treenielämä on ollut erinäisten sairalomien lomassa kuitenkin aktiivista. Neran tokoasenne on kokenut totaalisen muutoksen ja olen itse oppinut vuoden aikana tuosta koirasta paljon!

Niin ja entäs Assi? Se on viettänyt vuotensa pienen ja pirteän kotikoiran virkaa toimittaen.

 

Ensi vuodelle toivoisin, että koirat eivät sairastelisi, pysyisivät terveinä eivätkä loukkaisivat itseään. Joskus tuntuu, että tää on edes ajatuksen tasollakin täysi mahdottomuus :D.

Nera menee todennäköisesti alkuvuodesta leikattavaksi ja sen jälkeen suunnitellaan kisakalenteria. Elvis treenaa edelleen niitä kakeja (ja minä hakkaan päätä seinään) ja mahdollisesti käy sitten joskus kisoissakin.

Ennenkaikkea kuitenkin toivon, että meille on tulossa vauhdikas ja toiminnantäytteinen vuosi 2013 :).

Neran melkein oma päivitys

 

Joulukuu, talvi ja kylmyys saapuivat tänäkin vuonna, vaikka jossain vaiheessa pimeää ja sateista marraskuuta tuntui, ettei lunta ja pakkasta tulisi koskaan. Noh, sitten tuli - ainakin sitä pakkasta. Vuoden ensimmäiset kovat (-20...) pakkaset on aina jotain niin järkyttävää :D. Mutta niistäkin hengissä selvittiin.
Viikonloppu vierähti Helsingissä ja Messarissa. Alunperin mun piti mennä sinne lauantaiksi töihin, mutta kehiksiä oli ylitarjontaa, joten en valitettavasti pääsykään kehään. No, ehdimpäs katsella lauantainakin lähes koko päivän tokon PM kisoja!

Ikävempiäkin kuulumisia on, taas. Neralla on pissatulehdus, taas. Keskiviikkona päästiin käymään Kaustisella Johanna Storbackan klinikalla. Nera sai antibioottikuurin ja on jo pirteä oma ihana itsensä :). Mutta todennäköisesti pissatulehdukset johtuvat lievästä kohtutulehduksesta, joka ei kuitenkaan ole märkäkohtu. Nähtävästi Neralla on edessään siis kohdun poisto.
Niin, ja kaiken kivan lisäksi se on valeraskas! Kun sunnuntaina saavuin kotiin, sänkyin oli muutettu pesäksi, jossa asui äippäkoira Nera ja kumiset vinkulelut eli siis pentuset. Omituisinta lienee se, miten Nera osasi erotella lelukorista vauvoikseen juuri ne koiran näköiset lelut....

Neran treenielämä sentään kukoistaa :). Käytännön tunnilla teimme toissa viikolla kokeen omaiset treenit ja Nera oli aivan loistava! Teki valtavan nätisti ja hyvässä vireessä liikkeet. Kisoihin osallistumme mahdollisimman pian. Tunnaria, ruutua, noutoa ja kakeja ollaan treenailtu myös. Etenkin kaket on edistyneet todella hurjaa vauhtia, ne alkaa olla aikalailla kohtapuoliin erittäin toimivat.
Henkilöetsintää tehtiin tänään koulussa verstaalla. Nera sai todella hyvin hajut maalimiehistä ja käytti erittäin hyvin nenäänsä, vaikkei sisällä olla ennen treenattukkaan. Yläkertaan piiloutunut maalimies puolestaan aiheutti hieman hankaluuksia, mutta pienen rohkaisun jälkeen lähti hyvin itsenäisesti etsimään.

Vaikka koko potsaus kertoilikin Nepestä, niin kuvat ovat kyllä ihan Elviksestä, jonka kanssa ulkoilutettiin kameraa itsenäisyyspäivänä :).

Kahdet kisat

Sunnuntaina lähdettiin Sannan ja Satun kanssa kohti Oulua. Olipas taas kiva päivä, kiitos kyydistä ja seurasta! :) Tuomarina oli Kari Jalonen ja molemmat radat olivat profiililtaan oikein kivat ja sujuvat.

Ekalta radalta ehkä maailman typerin hylky ikinä! Lopussa tuuletin jo ihan onnellisena: "Jee kymppi, vain kaksi kuuskymppistä rimaa alas!" (ja toinenkin niistä oma moka) No totuus kuitenkin paljastui varsin pian toisenlaiseksi. Käskytin Neraa puominkontaktille liian huolimattomasti tarkoituksenani juosta ohi ja ottaa valssilla vastaan puomilta. Nera kuitenkin lähti ominluvin puomilta mukaan, mutta sain napattua sen nopeasti haltuun. Jokin kuitenkin, ehkä koiran häntä tai takajalka, kolahti edessä sivuttain olevaan renkaan kehikkoon. Tätä en edes radalla huomannut, eikä videoltakaan saanut oikein selvyyttä, mikä siihen osui tai miten. Muuten todella hyvä rata, ohjautui tosi hyvin, enkä edes jännittänyt! :)

Toiselta radalta noin miljoona virhepistettä. Oikein hyvä rata muuten joo, paitsi että lähes kaikki rimat alas. Mutta kontaktit toimi nyt paljon paremmin ja Nera oli muutenkin pätevä koira.
Nyt tuolle rimaongelmalle on tehtävä jotain! Voisin hierottaa Neran tässä piakoin, mutta edellisestä hieronnastakaan ei ole kauaa. Tosin, se auttoi ainakin viimeksi tähän vaivaan. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö Nera pääsisi niiden rimojen yli, mutta vauhdissa sillä ei ponnistuspaikan hahmotus onnistu ollenkaan. Kellään vastaavia kokemuksia? Pitäisikö alkaa tehdä paljon jotakin hyppyjumppia yms?

Tänään sitten kisattiin täällä Kannuksessa Elviksen kanssa. Mulla on siis molemmat koirat tämän viikon mukana. On ollut ihan paras viikko ikinä Kannuksessa, vielä kun maanantai ja tiistai on ollut nyt vapaapäiviä :). Mutta siihen kokeeseen. Tuomarina Veijo Kinnunen ja tälläset pisteet tuli:

Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen: 9½ (volisi kerran)
Seisominen: 0 (liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä ja Elvis oli tässä kohtaa hyvin hämmästyneen näköinen, kun odotti maahan menoa. Ei siis stopannut)
Maahanmeno: 9 (hiiiiidas, kuten aina)
Nouto: 9 (korjasi kerran tai pari)
Kaket: 0 (tähänhän se sitten kosahti, mutta nousi sentään toisella istu -kohdassa ylös)
Hyppy: 7½ (kaksi käskyä takaisin ja olin antanut jonku vartaloavun kai)
Kokonaisuusvaikutus: 10

Yht. 138,5

Voi voi. Jos ne kaket ois nyt onnistunut niin ykkönen ois tullut. Muuten koira toimi todella hyvin, mutta nuo kaket. Aaaarrrggghh. No, eikai se auta kun reeniä vaan lisää. Tosi ärsyttävää kun sillä on tämmönen ihme asenneongelma näiden kaa kisoissa. Seuraavat kisat menee sitten ens vuoden puolelle kummassakin lajissa, vaikka mulla ois just nyt hirveet poltteet kisata :D.

Miten tehdä neljässä päivässä viisaasta koirasta tyhmä?

Se on helppoa! Ei tarvita kuin neljä päivää, jolloin käydään puolet lyhyemmällä lenkillä ja tehdään vain nopeat naksuttelu treenit + keskiviikkona käytiin hallilla treenaamassa hyppyjä ja kontakteja. Torstaina treenatessa Neralla oli jo niin paljon energiaa, että treenatessa mä sain vaan hyvät naurut viisaan koiran esittäessä ei-aina-niin-kovin-viisaita ideoitaan ja loistavaa ongelmanratkaisukykään :D. Ai miten niin meillä on normaalisti viikot täynnä aktiviteetteja?
Mulla on siis kohta koeviikko ja kokeet takana, tarkemmin ottaen 5/6 tehtynä :). Ens viikolla alkaa opisto, treenit, navetta ja traktorilla ajon opettelu. Jännityksellä odottaen, mitä Telle ja traktori yhdistelmästä seuraa... :D

Neran kanssa ollaan palattu melkein kuukauden kestäneeltä pissatulehduksista ja juoksusta johtuvalta aksatauolta. Meillä on muuten sunnuntaina pitkästä aikaa kisat. Ja ainiin, meillä on aina reenitauon jälkeinen 60cm rimasyndrooma. Koira roiskii 60 senttiset menemään. Huvittavintaha tässä lienee se, ettei viisvitosia tule alas ainotakaan. Meille molemmille on kehittymässä vahava asenneongelma kyseistä lukua kohtaan. Murrrr....
Mutta jotain hyvääkin sentään! Kontaktit on oikeesti nyt hienot ja toimivat ja just sellaset kuin oon aina halunnutkin! :) Tykkään :).

Nera on opetellut tunnaria. Neran mielestä ihan hirveen hauska juttu ja ihan huippu siistiä! Hirveesti kapuloita läjässä josta pitää etsiä oma! Ainut vaan, että se on käsittänyt tunnistustavan pikkuisen väärin. Kyllä Nera, kyseessä on haistelutehtävä ei, ei todellakaan maistelu...
Mutta Nera hokasisi kuitenkin oman etsimisidean niin nopeasti, etten ole vielä hirveästi huolestunut tästä Neran käyttämästä tunnistustyylistä. Elvis palikka kun ei tunnu käsittävän jutun ideaa alkuunkaan. Ei, vaikka sille kuinka esittelisi  ja näyttäisi missä se oma on.

Elvis oli mulla kylässä pari viikkoa sitten Kannuksessa, Neran jäädessä kotiin. Meillä oli hauska ja tokon täytteinen viikko, jonka seurauksena Elvis on ilmoitettu ens viikon tiistaille tokokisoihin tänne Kannukseen. Kaket vaikuttaa olevan ihan semijees kunnossa, mutta siltikin mua epäilyttää hivenen. Entäs jos pianenpien kessun rontti keksii jotain omaa kivaa?

Loppuun pari syyslomalla otettua kuvaa kessuista ja Nerasta :)





Assi söpönä :)

Ps. Valmistuin Jyväskylän näyttelyissä virallisesti kehäsihteeriksi :)

Mihin tää aika oikeen menee?

Marraskuu. Seuraavaks mulle yritetään varmaan väittää, että on joulukuu. Siihen mä en kyllä usko. Enkä oikein pysty uskomaan, että eletään marraskuuta. Koulun alettua aika on juossut ihan uskomattomalla nopeudella. Viikot vierähtävät hujauksessa, kun asuu kahdessa paikkaa. Koiran treenaaminen, urheilu ja läksyt on joskus hieman haastellista saada mahtumaan yhteen iltaan, kun on ensin kahdeksan tuntia lukiolla. Nukkumaan mennessä on ihan kiitettävän väsynyt olo. Mun on pitänyt luopua jopa salkkareiden katsomisesta, ei vaan riitä aika! :D

Neran kanssa oltiin 14.10. Mikko Sjöbergin tottiskoulutuksessa. Nera oli ihan kauhea, itseasiassa koko päivä oli aika kaaoottinen. Ensinnäkin Neralla oli tärpit -> Elvis oli itkenyt sen perään edellisen päivän. Ja Nera itse oli kuin aivokuollut lahna. Silmät haritti ja päässä ei kyllä liikkunut muuta kuin sahapuruja - jos siis niitäkään, tällä maailaman älykkäimpänä pidetyllä otuksella, joka edusti tuona päivänä älykkäiden yksilöiden kermaa. No joo, kyllähän se pari pätkää teki näennäisesti kivaa seuraamista, mutta joo. Ehkei siitä sen enempää.

Muutenkin sitten tuo kyseinen päivä ei olisi voinut enää alkaa yhtään paremmin. Ensimmäinen asia, jonka näet ja haistat heti aamulla ensimmäiseksi kun astut huoneesi ovesta ulos on koiran paska ja oksennus. Assille oli iskenyt yöllä merkillinen vastatauti. Kuuraa koko talo ja kävele loppu päivä Assin perässä luutu kädessä ja valmistaudu siivoamaan seuraava yrjö. Niin ja kuuntele samalla niin ihanaa Elviksen isku reploja, itkua ja ininää. Tuo päivä kuului suorastaan elämäni tähti hetkiin, not.

Viime lauantai vierähti seinäjoella. Minä olin tekemässä toiseksi viimeistä kehisharjoittelua ja pyöritimpä sellaisen 85 koiran kehän KV näyttelyissä yksin! Mutta selvisin siitä, ja ensi viikon lopun 65 koiran kehässä kolmantena ihmisenä oleminen kuulostaa mukavan helpolta hommalta, ja sen jälkeen mullakin on virallinen titteli, kehäsihteeri :). Elvis oli myös kehässsä ja sijoittui PU4. Äiti ei ollut saanut sitä juoksemaan vain oikeen kunnolla, mutat arvostelu näytti tosi kivalta.

Ens viikolla mäkin saan dogness-hallille hallikortin ja sit alkaa ihan armoton reenit. Oikeestaan on aika uskomatonta, että pääsee treenaamaan sisälle. Mä oon aina vihannut talvea, koska silloin ei voi treenata kunnolla, joten tuntuu ihan absurdilta omistaa joku hallikortti ja asua n. kilometrin päässä treenihallista.

Ps. Kuvat.fi palvelun ilmaisversio siis loppui, eikä ole siis kuvagalleriaa tällä hetkellä + osa vanhempien kirjoitusten tekstien kuvista ei näy.

Ihana syksyinen parivaljakko Assi&Elppa :)

Syksyisiä kuulumisia

Kannuksessa vietetty aika on mennyt hujauksessa. Taas on vierähtänyt parisen viikko viime kirjoittelusta, ensimmäinen opistojakso vaihtunut koko päiväiseen lukio-opiskeluun, ensimmäinen kennelvuoro koettu ja syysloman alkamiseen jäljellä yksi yö (ja kahdeksan tuntia lukiota, mutta yritän unohtaa tämän pikkuisen seikan :D).

Neran pissatulehdus on selättty. Meillä on kuitenkin ollut antibioottikuurin ajan treenitaukoa, sillä Nera reagoi antibiootteihin jotenkin todella voimakkaasti, se vain nukkui koko kuurin ajan. Kuurin vaihtamisellakaan ei ollut vaikutusta asiaa. Pääasia kuitenkin että koira on taas oma pirteä itsensä :). Nyt neidillä alkaa vain olla ne päivät juoksusta, joten saas nähdä miten meidän sunnuntain tottiskoulutuksen käy. Ja sopivasti mennään kotiin Elvistä itkettämään, eli leppoista lomaa itsekullekkin!

Neran kanssa treenit on sujuneet tosi kivasti. Niin kivasti, että yllätin itseni eilen vakavasti selailemassa tokokisakalenteria. Ja agikisoja. Ja harmittelemassa, kun tän vuoden puolella ei enää ole BH-kokeita. Siis o-ou :D

Viikonloppuna käyiin jäljellä (mikä idea lähteä pahassa nuhassa vesisateessa metsään, mutta kyllähän se sitten kostautukin seuraavana päivänä). Itse jälki meni hienosti ja kaikki kepit löytyi. Itseasiassa en edes muista, koska meillä olisi viimeksi jäänyt keppejä metsään tai pudottu jäljeltä tms. Neran motivaatio jäljestämiseenkin on kasvanut hurjasti ja tänän syksynä ollaan ajettu jälkeä varmaan enemmän kuin koskaan. Naksuttelin Neralle flunssan aikana myös uusia temppuja, kuten valojen sammuttamisen (nyt ne ei saa enää päällä ollakkaan) ja peiton alle ryömimistä.

Tiistaina agiliidattiin vähän isommalla porukalla ja tehtiin pieni hauska radan pätkä. Ja tätä päivää mä oon oottanut aika kauan, että saan kirjottaa tämän tänne, nimittäin; meidän kontaktit toimii! Työvoitto! :D Ja keppien tyhmät ongelmat on ainakin toistaiseksi unohdettu. Ja Nera oli aikas hyvä enkä mäkään sössinyt ihan kauheesti, eli varsin onnistuneet treenit.

Se juttu, mikä ajoi mut varsinaisesti noita kisakalentereita selailemaan oli, että uskalsin nyt monen kuukauden viretilan työstön jälkeen tehdä meidän ensimmäiset kokeenomaiset tokotreenit. Oliko edes mahtava fiilis kun vire säilyi ilman palkkaamista, koira palkkautui hyvin kehuista ja teki täysillä loppuun asti hommia? Toinen työvoitto kahden päivän sisällä. Alkaako kuulostaa vähän liian hyvältä? Kyllä, ja mua suoraan sanottuna epäilyttää millon tulee kova pudotus takas maan pinnalle :D

Treenaamista, sairastumista ja yleistä kannustumista

Kannuksessa on taas vierähtänyt muutama viikko lisää ja elämä alkaa saamaan täällä jonkinlaista arkirutiinia. Koko ajan on myös hauskempaa ja ollaan saatu oikeasti aktiivista treenielämääkin vähän epäsäännöllisemmin treenatun kesän jälkeen. Kämppiksistäni Millasta ja Annesta on tullut hyviä kavereita ja tuntuu oudolta ajatella, ettei oikeasti olla tunnettu kuin muutama viikko :D.

Käytännöntuntien treenit on edelleen olleet aika perusasioita, mutta maastossa on saanut tehdä enemmän yksilöllisesti omantason mukaan. Maaseutuopistolla on aineita melkoisen laidasta laitaan: ollaan käyty Ähtärin eläinpuistossa retkellä, raksiltu paljon ja sitä on tällä jaksolla lukujärjestyksessä varmaan eniten (ja se on hauskaa! :D) ja lukiossakin tulee istuttua muutaman tunti kolmena päivänä viikossa. Keskiviikkona on myöskin ensimmäinen matkikankoe, o-ou...

Nera sairastui viime viikolla pissatulehdukseen. Nera on oikeasti aika hankala tapaus sanottavaksi, milloin se on kipeä, se ei pahemmin sitä näytä eikä valita. Oikeastaan havahduin asiaan keskiviikkona käytännöntunnilla jäljellä. Koira ei vain yksinkertaisesti suostunut lähtemään jäjellä. Olin aivan ymmälläni, edellisenä päivänä oltiin käyt jäljellä, joka meni aivan loistavasti! Iltapäivälenkillä sitten tajusin, että koirahan pissailee koko ajan. Perjantaina päästiin kuitenkin onneksi Kaustiselle lääkäriin, kun koululta oli projektikoiria siellä käytettävänä. Ja arveluni osuivat oikeaan, eli pissatulehduksenhan se oli taas saanut. Pikkupotilas sai mukaan kahdet antibiootit ja kipulääkkeen. Nyt elämä näyttää jo paljon valoisammalta ja koira on jo ihan oma itsensä :)

Elvis oli pyörähtänyt toissa viikonloppuna äitin kanssa kessujen erkkarissa. Minä olin kotosalla tyttöjen kanssa. Arvostelua mulla tässä juuri nyt saatavilla, mutta Elvis oli erinomaisen ja SA:n arvoinen ja sijoittui erittäin kovatasoisen valioluokan neljänneksi :). Eepun piti alunperin lähteä täksi viikoksi mun ja Neran iloksi Kannukseen, mutta kämppiksen koiran juoksut laittoivat suunnitelmat uusiksi.

Kohti uusia seikkailuja

Takana päin kaksi viikkoa ja risat opiskelua Kannuksen kennellinjalla. Fiilikset on tällä hetkellä vielä suhteellisen sekavat, toisaalta on aivan mahtavaa että agiesteet löytyy käytännössä katsoen takapihalta, treeniseuraa löytyy ja voin sanoa opiskelevani koiraa. Puitteet treenaamisellehan on suoraan kuin jostain mun unelmista, etenkin noi esteiden sijainti mun ulko-oveen nähden :D

Mutta sitten taas, solu asuminen Neran kanssa ei ole ollenkaan noin mutkatonta. Nera ei voi sietää silmissään kämppistämme Nada-aussia, eikä se oikeastaan pidän Nera-lapinkoirasta (kyllä, ne molemmat ovat nimeltään Neroja :D) tai Micke-sheltistä. Ja Elvistähän on tietysti ikävä, mutta tällä hetkellä tilanne on, että pieni hössökoira asuu kotona. Asuntolaanhan ei siis saa tuoda kuin yhden koiran ja Neran kanssa harrastusmahdollisuudet nyt vain ovat huomattavasti laajemmat kuin Eepun.

Ensimmäiset käytännon tunnit koirien kanssa on myös katsastettu. Noh, niin, suoraan sanottuna olen pettynyt. Toki ymmärrän, että suurin osa luokkalaisistamme ei ole ikinä harrastanut koiriensa kanssa, mutta ei tuo maahan menon harjoittelu mitenkään kovin huimia haasteita tarjoa... Toivon mukaan treenit yksilöllistyvät ajan kuluessa.

Muutenkin me ollaan treenattu! :) Koko kesän ollaan N kaa vähän löysäilty kaikesta muusta kuin aksasta, jota ollaan kesällä reenattu edes jonkun verran. Mutta nyt parin viikon aikana on tehty esineruutuja, pari jälkeä ja tokoiltu. Pikkusen himottas ilmottaa tuo eläin BH kokeeseen, vaan saas nähdä. Hienostihan se tekee näin yleisesti ottaen, mutta entäs sitten jos iskeekin se vanha tuttu kisakoomailu. Mutta eikai se auta kuin nyt paljon vaan hyviä treenejä, onnistumisen iloa ja yhä vain asennetta tuolle koiralle.
Esineruutu ja jälki sujuu aika mallikkaasti, että ei niissä nyt oikeastaan hirveästi ole reenattavaa, mutta onnistuminenhan on kivaa, eikös? :)

Ja Elvis on ollut pätevä viikonloppu tokoeläin.Viime viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa tunnaria. Saa nähdä, tajuaako se sitä ideaa koskaan, mutta Elviksen kanssa touhuilu on kivvaa :). Sääli, että senkin harrastaminen rajoittuu koulun takia aika merkittävällä tavalla.

Kesä 2012

Kalenterin mukaan alkaa ikävästi näyttää siltä, että kesä lähenee loppuaan. Blogi on viettänyt kesälomaa ja pysynyt visusti hiljaisena. Mutta meidän kesään on mahtununt kaikennäköisiä mukavia juttuja ja vähän ikävempiäkin. Neralla on ollut pissatulehdus ja jalkaakin se on muutaman päivän ontunut, mutta siitä lisää myöhemmin. Uimamaisteri-Elviksellä oli pienimuotoinen hot spot ja muuta tällästä pientä. Mutta tarkastellaampa meidän kulunutta kesää vaikka aika järjestyksessä :).

Kesäkuun lopussa oli täällä Haapavedellä PUTKA ry:n järjestämän Satu Taskisen tokokoulutus. Oipas antoisa päivä ja koluttajalla tosi fiksuja ajatuksia :). Saatiin noutoon hyvin toimivia justkia, vaikka Eepu ei halunnut näyttää ongelmaa tuona päivänä ollenkaan. Kouluttajaa kyllä vähän hymyilytti kun meen sillee: "Meidän nouto on sitten ihan hirveä!" ja näyttäessä Eepu tekee liki täydelliset noudot... :D Sillälailla poika. Tunnarin suhteen ollaan oltu ihan hukassa, mutta nyt ohjaajakin tietää mitä pitää reenata ja miten, niin jospa tunnaristakin tulis ehkä joskus jotain :).

8.7. Käytiin Eepun kanssa pyörähtään Kokkolan näyttelyissä ensimmäistä kertaa valioluokassa erinomaisen arvoisesti. Herra on sen verran surekassa turkissa ollut koko kesän, että pää näyttää valtavalta ja jotenkin irtonaiselta :D. Itse olin tekemässä sitten seuraavan päivänä kehisharjoittelua.

Seuraavan viikonloppuna huristeltiin jälleen Kokkolaan. Kisattiin Neran kanssa Klag agilitytapahtumassa. Oli aivan huippu päivä Roosan, Riikan ja Sannan kaa. Ja ilmakin oli vaihteeksi oikein nätti, niin mikäs siinä kahdeksan tuntia agilityä katsellessa :). Ekalla radalla ei onnistunut kepit ollenkaan ja niistä tuli varmaan 15vp yhteensä. Hyllytettiin kuitenkin tää rata niinkin oudossa kohdassa, kuin suoraan putkeen mentäessä Neran juostessa putken ohi. Livahti siis suoran putken väärästä päästä sisään. Ei käyny kyllä rataan tutustuessa tällänen mahdollisuus mielessäkään.
Toisella radalla sattu jotain tosi omituista. Nera ei astunut maaliin tullessaan vasemmalle etujalalle ollenkaan. Arvatkaa, säikähdinkö hirveästi, kun oli juuri se jalka jonka takia oltiin vuosi sairaslomalla :(. En tiiä yhtään, missä vaiheessa rataa jalka meni ja mitä sille tapahtui, tätä ei myöskään videolta näe. Pari päivää lepoa ja tukisidettä teki kuitenkin ihmeitä, eikä jalka ole enää vaivannut! :) Tositosi mahtava juttu, ettei käynyt pahemmin.

29.7. Oltiin Sannojen, Satun, Riikan ja Roosan kanssa katsomassa ja kannustamassa Riikkaa ja Sannaa Tornion agikisoissa. Taas aika loistopäivä, kiitos kaikille! Onnea Sannalle ja Riikalle hienoista tuloksista :).
Neran kanssa ollaan oltu pari kertaa kouluttautumassa Junnon Outin opissa, Ylivieskassa ja tällä Haapavedellä. Nyt vaan ihan hulluna Neralle kontaktitreeniä, että niistä tulee sata varmat ja ite kun oppis vielä olemaan häiritsemättä radalla koiraa, niin alkas tuleen hyvä. Niin, tää häiriköimättömyyskin on niiiiin paljon helpommin sanottu kuin tehyt...

Eilen koitettiin taas kisata Elviksen kanssa. No joo, eipähän taas ollut hirveesti juhlimisen aihetta :(. Maahanmeno, kaket ja hyppy nollille, joten siinäpäs se. Olihan kokeessa hyviäkin juttuja, kuten meidän ihana seuraaminen (tuomarikin totesi olevan komiaa :)), seisominen, luoksari ja nouto. 
Toivon, että epäonnistuneiden liikkeiden syynä on asennevamma lämpimiä ilmoja + maahan menoa + kisatilanteita kohtaan. Asiallehan on sitten olemassa koulutuksellisia ratkaisuja. Mutta saattaaha tietenkin niinkin olla, että maaha meneminen käy kipeää, eikä siksi kisatilanteissa sinne mene. Katsellaan, keskustellaan ja reenitään Eepulan kanssa.
Syksyn tullen kuvioihin tulee monenmoisia muutoksia, mutta niistä tarinoin sitten myöhemmin. Ja jos jaksan alkaa väkertämään, myös blogin ulkoasuun olisi mahdollisesti tulossa muutoksia :).

Nepe eräiden reenien jälkeen uimassa. Kiitos Roosalle kuvista! :)

Haettiimpa pari hyllyä lisää...

Eilen siis Kajaanissa Neran kanssa Martti Salosen kahdella radalla. Ihme, että edes päästiin kisoihin, koska viimeisenä ilmopäivänä sagin sivut ei toimineet, joten ilmottauduppa siinä sitten kisoihin. Meinasi tuolloin kyllä ihan pikkunen kriisi iskee. Onneksi kuitenkin ilmo aikaa jatkettiin päivällä, joten kisaamaan päästiin.

Eka rata oli oikein kivan tyyppinen, mutta kolmantena esteenä oli pöytä. Inhoon tätä estettä kaikista eniten, enkä ikinä jaksa treenata sitä, joten hyvin jännittyneenä odotin, juokseeko yli koko pöydästä :D. Onneksi oli kuitenkin puomin ja keinun välissä, joten pöydälle tultiin hiljaa, eikä siitä ollut minnekkään kiire. Rata kulki suunnilleen puoleen väliin asti virheittä, kunnes hyppysuoran päässä oli vasemmalla suora putki ja putken jälkeen poikittainen hyppy. Olin tässä kohtaa ite hiukan liikaa vasemmalla ja käänsin päätäni ehkä puoli sekunttia liian aikasin vasemmalle, joten suoran viimenen hyppy jäi välistä koiran pujahtaessa putkeen. Hylky siis. Loppu rata muuten puhtaasti, paitsi kepeiltä tuli kielto.

Neran toimintaan olen ihan supertyytyväinen, olisi vaan pitänyt viedä sitä koiraa pidemmälle toka vikan hypyn jälkeen, eikä lähteä ennakoimaan. Nera lukee mun pienimmätkin liikkeet siellä radalla, mikä on sekä haaste että ihan hyvä juttu. Kun vaan ois ite parempi! Mutta se asiahan ei parane kuin treenaamalla :).

Toisen radan laitan kyllä ihan Neran piikkiin. Se tuntu jo autosta ottaessa ihan haahuilevalta, tyyliin: "Moi mä oon Nera ja mä haistelen kukkasia." Radalla eka rima tuli alas, mutta siitä seiska hypylle asti kulki ihan hyvin. Sitten oli tosi tiukka kulma kepeille ja vein Neraa tarkoituksella vähän pitemmälle, ettei rima tule alas. Olin kuitenkin hyvin valmiina näyttämässä keppejä ja koira vielä katso muhun, mutta jatko silti matkaansa eteen päin hypylle, vaikka olin melkein selkä sinne päin! Joku tais unohtaa korvat autoon? Videolta jälkeen päin katsottuna Nepe käänsi itseensä jo mun suuntaan, mutta selvästi päätti tehdä ihan oman ratkaisunsa. Voihan jääräpää.... Sillä on joskus treeneissäkin tätä, se vaan valitsee jonkun esteen ja sittenhän se menee sinne. Tähän puututtaan seuraavan kerran esille tullessaan ja kunnolla!

FI MVA Elvis

Kiitos blogspot jälleen kuvien laadun pilaamisesta! Osaako joku sanoa, miksi tää ei anna mun laittaa tänne kuvat.fi:hin ladattuja kuvia? Laatu pysyis ehkä sata kertaa parempana.

Viime lauantaina tapahtui sitten se mukava ja odotettu asia, Elvis valioitui Oulaisten ryhmiksissä. Tänä vuonna kaikissa kolmesta näyttelystä on tullut serti ja tää oli Eepun eka mahdollisuus valioitua :). Itse olin tekemässä ekaa kehisharjoittelua, joten Eepun kehä meni multa ohi. Arvostelussa Elviksen heikot kaikki heikot kohdat on käännetty hyväksi :D

"Masculin. Good size and bone. Excellent shaped head. Well carried tail. Nice double coat. Lovely ears. Typical movement." ERI1 SA PU2 SERT FI MVA

Helatorstaina käytiin Oulussa tokokisoissa. Kaikki liikkeet meni kyllä aivan pieleen, mutta koiralla oli koko kisan ajan hyvä fiilis. No joo, ei puhuta niistä sen enempää. Ollaan pidetty tässä pientä treenitaukoa ja aletaan miettimään uusia haasteita!



Oikeesti Assi on tollanen kieltä näyttävä vintiö ja Elvis se kiltti lapsi :D

Neran kanssa ollaan käyty vuoden ekalla jäljellä! Mä olin tosi väsynyt lauantai iltana, ryhmisten jälkeen, (mutta jäljelle oli pakko päästä :D!) joten tein aika lyhyen jäljen, eikä keppejäkään ollut kuin neljä. Jana oli loistava, kaksi ekaa keppiä meni myös hyvin ja ilmaisut oli hyvät. Kolmas keppi oli sellasen metsäkoneiden polkeman kohdan jälkeen ja Neralla meni siinä ryteikössä jälki hetkellisesti hukkaan, joten kolmas keppi jäi. Löysi kuitenkin pian uudestaan jäljelle ja viimeinenkin löytyi hienosti :).

Ylivieskassa käytiin mölliageissa sillon tooosi kauan sitten. Rata oli aika haastava, muttei ollenkaan mahdoton. Ainoa oikeesti kiperä kohta oli putken, joka meni puomin ali, jälkeinen hyppy suoraan, koska ohjaajan piti lähteä kiertämään vielä puomi. Tää selvittiin kuitenkin ihan hyvin. Kepeille oli tosi tiukka kulma, josta tuli kielto. Kaikki kontaktit Nera otti tosi nätisti, jes! Kolme viimestä rimaa tuli alas, koska olin ihan kauheesti myöhässä ja happi loppu, joten käskytys oli vaan aaarrgghh!! :D. Toisella radalla ei tullut yhtään rimaa alas, mutta siinä oli kaikkee muuta säätöö. Sijoituttiin kuitenkin kolmanneksi ja Sanna ja Luca voittivat :).

Kadonnut kirjoitusinspiraatio

Mä olen selvästi hukannut mun kirjoitusinspiraation, eikä tekstiä ole oikeen ilmestynyt tänne, vaikka kirjoittelun aiheitakin olisi. Mut unohdin varmaan sen inspiraation äikän luokkaan, pitää muistaa ottaa ensi huomenna se sieltä mukaan ;),

Vappuna haapaveden kennelseura järjesti vapputapahtuman, jossa oli runsaasti osallistujia, mölliagissa ja -tokossa sekä mätsäreissä. Neran kanssahan koko tapahtuma jäi juoksujen vuoksi pois, mutta kessut osallistuivat tokoon noin kuuden tunnin autossa istumisen jälkeen, kun olin aamusta asti töissä tapahtumassa ja toko venyi runsaan osanottaja määrän takia vasta iltapäivään. Elvis oli ihan kauheilla ylikierroksilla, ja virheitä tuli Eepulle hyvin epätyypillisistä jutuista, kuten hypystä. Assi osallistui myös ja tekiihan perussuorituksensa, jossa tuli sen tyyppilliset virheet eli nouto ja kaket, mutta sijoittui kuitenkin toiseki.Torstaina onkin sitten mun ja Elviksen virallinen avon korkkaus, jännää ;)!

Viime kirjoituksessa pohdin meidän noutoa. Olen vain jatkanut oikean vahvistamista, ja sivulle siirtymisessä puraisu on saatu vähenemään mukavasti. Ei se vieläkään ihan satavarma ole, mutta eteen päin mennään koko ajan. Harmittaa, sillä en haluaisi viedä koiraa kisoihin, jos jonkun liikkeen osanen ei ole aivan valmis. Mutta tuo on niin pieni juttu, etten sen takia todellakaan ala kisoja perumaan. Paikalla makuussa on ollut rauhattomuutta, sitä pitää treenata vielä ennen kisoja.

Neran kanssa on taas vihdoin päästy kunnolla treenaamaa agia, kun juoksutkin loppui. Neran kanssa ois hirvee kisakuume, mutta lähellä ei oikein ole kisoja, joten menee kesäkuun puolelle ennen kuin päästään starttaamaan ensimmäisiin kisoihin. Huomenna meillä on Ykan kurssin päättärit mölliagijen merkeissä. Mutta tää lähtis nyt treenaamaan :).

Noudon pohdintaa

Kevät on ottanut vihdoin talvesta murska voiton ja lumet ovat hälventyneet, ojien pientareita koristavia laikkuja lukuun ottamatta. Tulvat ovat myös aika valtaisat. Kävin kavereiden kanssa tänään soutamassa pellolla, enkä siis missän pikku lätäkössä vaan vesi peittää joen lähistöllä valtavan pinta-alan peltoa n. metrin syvyisesti. Laitan loppuun kuvan, koska muuten tätä ei usko kukaan ;).

Mutta, mennääpä tulvista treeni-elämään. Itseasiassa, asiaan, joka aiheuttaa lievästi pään vaivaa. Nimittäin Elviksen nouto. En ole ikinä koskaan vahvistanut sille millään tavalla kapulan vätkyttämistä, mutta silti usein sivulle tullessaan (Eepu tulee luovuttamaan sivulle suoraan) se "nakkaa" kapulaa samalla kun pyöräyttää itsensä siihen. Väitän, että siinä tapahtuu jonkinlainen pururefleksi. Ei esim. Neralla ole ollenkaan vastaavaa. Olen miettinyt ja pohtinut asiaa. Pitäisikö vain jatkaa oikean toiminnan vahvistamista? Vai pitäisikö opettaa noudon luovutus eteen? Entäs miten taot asian tuon putkiaivon päähän, että ei, nyt sinä et menkkään sivulle vaan tuletkin eteen? Meneekö koko koiraparka ihan sekaisin? 

Eihän avoimessa luokassa yhdestä puraisusta isoja pisteitä menetä, mutta haluan siitä tulevaisuutta ajatellen likimain täydellisen. Voi:ssa ja evl:ssä on kuitenkin suuri määrä pojoista kiinni noudoissa. Asialla alkaa vaan hieman ressta, kun menin eräiden hyvin onnistuneiden treenien ilmoittamaan sen tokokisoihin, jotka ovat 17. päivä.... Mutta tämähän tarkoittaa armotonta treeniä ;). Onneksi muut liikkeet on aikalailla kasassa, pienen pientä hienosäätöä.

Neralla on juoksut, joten meillä jää vapputapahtuma (heei, kaikki sitten tulee tänne!) väliin.  Yleensähän Nera on juossut joulun ja juhannuksen aikaan. Huonoa tuuria, jälleen kerran. No, nyt eivät haittaa kesän kisakautta. Agikisoihin pitäs laittaa ilmoja, sillä nyt pääsee taas treenaamaan useammin kuin kerran viikossa, kun Kynttiläkankaan kenttä on vihdoin ja viimein sula!
Nera täytti viime viikolla 4 vuotta. Paljon onnea, kulta!

BH hyväksytty

Huh huh, kyllä mua jännitti ihan pirusti, niinkun varmaan tuon kuvan äärikeskittyneestä ilmeestä voi päätellä :D. Ei, ei mua niinkään jännittänyt miten Eepu toimii, vaan miten Telle toimii. En oo käynyt katsoon BH koetta ikuisuuksiin, säännöt on muuttunut jäävissä ja arpaonnikaan ei suosinut mua, kun saatiin numero 1. Eli ei siis kerennyt nähdä yhtään suoritustakaan ennen.

Liikkeetsujui kivasti. Täyskäännökset ois voinut olla tiiviimmät (outoa tehdä vasempaan suuntaan, tokossa teen oikealle) ja henkilöryhmässä ihmiset oli i-iiiihania ja niitä piti vähän moikkailla. Istumisessa olin antanut liikkeessä lähdettäessä huomaamattani käsiavun (murrr). Maahanmeno oli hyvä, mutta luoksarissa tuli suoraan sivulle, en oo viitsinyt edes yrittää opettaa sille eteen tulemista. Paikkisessa kaksi maahan -käskyä. Eli tälläistä pientä säätöä :). Viidestä koirasta Elviksen lisäksi vain yksi pääsi kaupunki osuudelle.

Kaupungilla


Kaupunkiosuus oli Eepulle helppoa. "Koira, joka suhtautuu hyvin neutraalisti, pyöräilijöihin, lenkkeilijöihin ja muihin koiriin" oli luonnehdinta. Tämän myötä Eepu sai nimensä eteen koulutustunnuksen BH ja lisäksi lätkän, joka olisi ollut Eepun mielestä kiva nielaista, kuten alla oleva kuva todistaa ;).

Eepu <3

Neran kukkaan puhjennut treenielämä

Maanantaina oli mulla ja Neralla aika huippu päivä Ykan agitreeneissä. Neralla oli loistofiilis, treeneissä oli hyvä vetäjä ja mäkään en ollut ihan kauheen huono :). Hyvät edellytykset onnistuneille treeneille siis. Meillä oli treeninä 3. kisarata, joka mentiin eka pätkissä ja sitten kokonaan. Mä tein uusia hienoja ohjauskuvioita, mutta enhän mä muista niiden nimiä... :D. Nera meni jokatapauksessa loistavasti ja ohjaaja sanoi sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi. Hah hah, vielä viime kesänäkään Kynntiläkankaan kentällä kukaan ei ois sanonut sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi.Ykassa se on vaan aivan erikoira, kun se saa olla autossa (mut pitää oikeesti viedä sinne 50km päähän eikä vaan nopeesti heittää). Ei tarvitse miettiä, kummasta pidän enemmän. Neralle ei vain sovi se, että se saa/joutuu katselemaan kun muut agikiitelee.

Treeien huipennus oli syksystä asti kanssa taisteltujen, etenkin aan, alastulokontaktien suhteen. Mä oon jäänyt yleensä ratatreeneissä siihen viereen vaatimaan ja tarvittaessa ohjaamaan pysähtymään 2on2offiin. Ohjaaja kuitenkin käski meidän katsoo mitä tapahtuu, jos radalla vain jatkan matkaa. Ja oikeesti, se mun koira oli siellä aan alastulos kontaktilla. En ollut uskoa silmiäni, ei toi voi olla mahdollista :D. Tästäpä nousee mieleeni Timon opettama viisaus: Luota koiraan. Oikeestihan Nera on varmasti jo aika kauan osannut kontakteille pysähtymisen hienosti, mä en oo vaan uskonut sitä.

Jos agipuolella kaikki alkaa loksahdella paikoilleen, myös toko on lähtenyt nousukiitoon. Tähän väliin pakollinen naksu<3 hehkutus. Naksutin on ollut oikeastaan koko homman avain. Mä oon saanut sen avulla aivan ihanan-mahtavan-yritteliään-aktiivisen-uuden tokoilijan. Nerasta on varmaan vasta nyt kohta neljän vuoden iässä tullut kunnolla aikuinen. Sillä ei ole enää samanlaisia omituisia haaveilu ja angsti kohtauksia. Tai ehkä mä oon tullut tarpeeksi vanhaksi ymmärtämään bordercollieiden sieluelämää. Ainakin mä oon naksuttimella opetettujen temppujen myötä oppinut miten piru nopeaa se oppii. Jos mä vaadin siltä liian vähän, se passivoituu, eihän sen silloin tarvitse edes yrittää. Jos mä vaadin siltä liikaa se menee aivan ylikierroksille ja esittää koko temppuarsenaalinsa kahdessa sekunnissa läpi. Mä oon melkein koko sen pienen elämän houkutellut ja auttanut sitä. Koiran ei oo periaatteesa tarvinnut tehdä mitään, mukavia asioitahan tapahtuu ihan muutenkin. Se on ollut meidän ongelma, mä en oo vain ymmärtänyt sitä.
Uudelleen opetettu seuraaminen on aika makee. Siinä on asennetta ja aktiivisuutta :). Vapiskaa toko/tottiskentät; we come here!

Assilla on juoksussa "pahat päivät", joten meillä on kylässä pillipiipari nimeltä Elvis. Itkee ja laulaa mutsilleen 24/7, joka ei ihme kyllä erityisemmin lämpene pojalleen. Ehkä silläkin on jotain sivellisyyden tajua? Onneksi tätä ei oo kuin pari kertaa vuodessa.
Elviksen jalka on ollut jo parempi, joten ilmoitin sen BH-kokeeseen Nivalaan. Vappuna on möllitokot tiedossa, ja pitäisi saada nouto valmiiksi siihen mennessä. Mutta koska tää oli tällänen Neran hehkutus potsaus, ehkä seuraavassa paneudutaan Elviksen treeneihin.
Hyvää pääsiäistä kaikille :)

Kevät saapuu

Ja kevään myötä valoisammat päivät ja rapakelit. Tänään jouduin ensimmäistä kertaa pesemään tassuja, kun tultiin lenkiltä. Sen kunniaksi on aika herättää blogi talviunilta ;). Blogi on elänyt vielä hiljaisempaa eloa kuin meidän porukka. Tai ollaan me jotain pientä touhuiltu, esimerkiksi Neran kuvat on hiihtolomalta, kun retkeiltiin Naistenkalliolle Veeran, Roosan ja Ronin kanssa. Neralla ja Ronilla oli hauskaa kirmailla metsässä, ja Neralle suuri hupi oli kiekkua laavun katolla, jonka reunalta korkeanpaikan kammoinen Ron, ei uskaltanut kurkistaa :D.

Maanantaina oli Ykassa agitreenit ja meillä oli Neran kanssa hyvä päivä. Ja hyvä treenien ohjaajakin oli :)! Joten oli myös aika onnistuneet treenit. Ehkäpä jo ensiviikolla ois Kynttiläkankaankenttäkin sula, niin pääsi oikeesti liitelemään. Eepu on hionut avonliikkeitä ja mä oon vähän ssuunnitellut kisakalentria. 

Touhukasta kevään odotusta kaikille! Toivoo Telle, Nera, Assi ja Elvis

Hyvää synttäriä, Elvis!

Miten siitä voi olla jo kaksi vuotta? Siitä, kun sain ensi kerran tuhiseva pikku(jätti)rääpäleen syliin. En silloin voinut aavistaakkaan, miten ihanan poika siinä olikaan. Ehkä olisi pitänyt. Eepu on luonteeltaan jotain aivan mahtavaa. Toista samanlaista ei varmasti ikinä tule vastaan. Ee on omaa luokkaansa kaikessa :). Hyvää 2-vuotis synttäriä, muru!
Blogissa on ollut hiljaista, ei me oikeestaan olla sen kummempia tehty. Neran kanssa on päästy taas aksailemaan ja Elviksen kanssa saatiin nouto vihdoin valmiiksi. Arvatkaa, tyksinkö siitä :). Elvis sai synttärilahjaksi hieronnan Marille. Voi jestas, kun toinen nautti! Pitää ehdottomasti viedä Elvistä ihan säännöllisesti hierottavaksi, kun tykkäs sen verran kovasti. Ja onhan sillä hirveästi muita positiivisia vaikutuksia. Saatiin ohjeeksi myös alkaa venyttellä päivittäin. Toivottavasti meidän treenielämäkin alkaisi heräilemään pikkuhiljaa kevään myötä.

Parane pian, pikku-Elvis!

Meistä ei olekkaan vähän aikaan kuulunut mitään. Täällä hetkellä vietetäänkin todellista hiljaiseloa, Elvis parantelee jalkaansa. Katsellaan mitä tapahtuu ja toivotaa parasta.  Miten onkin aina näin huono tuuri :(?











<3

Kessujen tokokoulutus

Olipas huippu päivä Kalajoella :)! Hyytävä pakkanen ei onnistunut pilaamaan päivää, eikä maneesissa edes ollut loppujen lopuksi kovin kylmä, varsinkaan kun seurana oli huippu mukavaa kessuporukkaa :).

Kouluttajana meillä oli Pipa Pärssinen. Tokoilu-innostus saa aina ihan uutta puhtia, kun käy on taas selvät suunnitelmat, mitä tehdään ja miten. Ekana treenattiin Elviksen kanssa sitä päänvaivaa aiheuttautta ruutua. Valitettavasti maneesissa hevosen kikkarat antaa ahneelle koiralle omat lisähaasteensa. Puoli matkassa olisi niiiin ihana ollut vain jäädä tonkimaan sontaa... Nyt aletaan treenaamaan lähetyksiä joka puolelta vaihtelevilta etäisyyksiltä, piilottamaan palloa kenttään ja sekä opettelemaan, että "missä ruutu?" vihjeen jälkeen ei enää todellakaan tarvitse pitää kontaktia.
Toinen liike, mitä halusin treenata oli tunnari. Tunnariahan ei olla edes paljoa treenattu, parissa treenissä piilotellut omaa lumihankeen. Nyt otettiin puhtaita kapuloita pari kappaletta mukaan. No, herralle "oma" onkin tarkoittanut näemmä vain äkkiä jonkun puukapulan nappaamista suuhun ja mulle kiikuttamista. Siispä, vaihdettiin hieman taktiikkaa. Kanaverkkoa ei ollut saatavilla, joten laitettiin kapuloitte päälle reikäinen koiran peitto. Näin saatiin estettyä väärien maistelu. Hirvittävän hienosti Ee jaksoi etsiä, ja vaikka ilmaisi vääriäkin aina välillä, pari kertaa oli aika lähellä, ettei lamppu syttynyt ;). Lisäksi muita katsomalla sain ideoita luoksariin ja takapään käyttöä aletaan treenaamaan nyt kyllä ihan oikeesti!

Kiitos kaikille antoisasta päivästä. Harmillista tosin oli, että Elviksellä oli selvästi vielä vähän selkä kipee. Muut ei varmaan huomannut mitään, mutta omaan silmään Ee oli aika kankea ja hidas. Hierojallekkin päästään vasta ens lauantaina. Mä rukoilen, ettei siellä todellakaan ole muuta kuin lihasjumi.

Sairaskertomus

Okei, eli tavoitteena olisi saada ymmärrettävä sairaskertomus Elviksen sairasteluista. Katsotaan, saanko tästä lopussa enää itsekkään selvää :D.

Eli siis, Elviksellä on jo noin kuukauden ajan esiintynyt merkillisiä pissaongelmia. Eepu on pissannut aivan megapissoja (useita minuutteja), sitä on pitänyt käyttää parin tunnin välein pihalla ja jos ei vie heti kun käy pyytämässä, alkaa pissa vain tulla alle. Elvis söikin nyt Kokkolan näyttelyn jälkeen antibiottikuurin pissatulehdukseen, joka sillä myös oli. Pissaongelmat ei kuitenkaan hävinnyt. Lisäksi, viime sunnuntaina, pikku Ee nousi iltapäivällä makaamasta lattialla ja se kiljui aivan kauhesti. Loppuilta mentiin särkylääkkeellä ja nilkuttaessa. Tai kipeää kävi silloin, kun Elvis nousi ylös. Ee kaatui päivällä liukkaalla tiellä, joten ajateltiin johtuvan siitä. Maanantai aamuna ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa enää, joten ei lähdetty vielä silloin viemään lekuriin. Tiistaina illalla huutaminen alkoi taas, joten varattiin Oulun eläinklinikalle aika, joka saatiin eiliselle.

Pissaongelmien syyksi osottautui edelleen pissatulehdus. Saatiin sitten uusi antibiottikuuri. Katsotaan auttaako. Ontumisen ja ylösnoustessa kipuilun syyksi paljastui lonkka. Pitää soitella hieroja aikaa, onko se jumissa sieltä vai mikä mättää. Kuvaamaan ei kuitenkaan alettu eilen. Valitettavasti vaan näyttää jätkä ontuvan tänäänkin.

Että kyllä osaa vastustaa :(. Toivotaan nyt, että lääkekuuri tepsii ja lonkaan hieronta.

Pakkasta ja kuvia

Meille kuuluu pakkasta. Pakkanen on tosin tarkoittanut tänään aivan ihanaa ulkoilu säätä. Niimpä ollaan koirien kanssa vietetty koko päivä pihalla, käyty 2xlenkillä ja kuvailtu vähäsen. Se on vaan pirun kylmää puuhaa ja kamerakaan ei tykkää näistä lämpötiloista :(.

Assille kova pakkanen tarkoittaa yleensä kriisin paikkaa. Käytiin toissa päivänä kahdestaan lenkilä, joten sain Neran hurtan-takin Assille lainaan. Assillahan on myös oma ohut takkinsa, joka näissä pakkaslukemissa on lähinnä koriste (jos rumasta takista voi näi sanoa :D). Eipähän palellut kessulaista enää yhtään! Tosin, sen ansiosta Assille huudellaan jo törkeyksiä kadulla :D. Vastaan tuli pulkassa istuva pikku tenava, ja otin Aan sitten seuraamaan viereen. Ilmeisesti takki päällä pomppiva koira ei ole maalaiskylän lapselle ihan jokapäiväinen näky, kun kommentti kajahti isoon ääneen: "Aaaika pöhölö koira. Äiti, eikö ookki aika pöhölö koira?" Arvatkaa vaan, nauroinko loppu matkan aivan hysteerisesti :D.

Lumiprinsessa <3

Eepulin kanssa aletaan nousta noudossa vaikeuksien kautta voittoon; Elvis siirtyy hienosti kapulan kanssa sivulle :). Kaukot on pienen tauon aikana vain parantuneet, ne on valmiit! Riippuen miten nouto jatkaa etenemistä, pitäisin meidän avoimen korkkausta realistisena maaliskuussa. Ensi viikonloppuna onkin kessujen tokokoulutus, vähän odotan sitä intona :D.

"Mä en nää mitään, ku mulla on lunta silmiss!!"

Kokkolan ryhmikset

Voehan Eepula, mitä taas teit :D. Eilen siis ryhmikset Kokkolassa, ja olipa järkyttävän kylmä hallin lämmittämisyrityksestä huolimatta. Kessuille vaihtui tuomariksi Raimo Viljanmaa, ja mietittiin pitkään, että lähdetääänkö ollenkaan.  Arvostelu:

Joustavasti liikkuva uros. Korvien kiinnitys voisi olla korkeammalla. Hyvä pää hyvällä maskilla. Rungoltaan sopivan voimakas. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvät takaraajat, etusissa hieman ulkokierteisyyttä. Runsas oikeanlaatuinen turkki, jossa oikea väri. Hyvä häntä. Eri1 SA SERT, ROP

Mä oisin ollut valmis lähtemään kotiin heti rotukehän jälkeen, mutta äiti tahtoi jäädä odottamaaan neljän tunnin päästä alkavia ryhmäkehiä. Ryhmässä Elviksellä oli aivan hirveet ylikierrokset, jolla ei kyllä jatkopaikkaa herunut :D.

Agi kiitelyä

Olipas huippu keskiviikko :)! Varattiin treeniporukalla Ykan maneesi kahdeksi tunniksi. Miten huippua liitely olikaan muutaman viikon tauon jälkeen. Nerallakaan ei mennyt kierrokset tauon jälkeen yli, vaikka olikin aivan fiiliksissä. Tai ehkäpä sillä oli just paras kiitely fiilis? Anyway, meillä oli oikei kiva juoksurata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Suorilla sai pinkoa ihan täysillä, mutta olin kutakuinkin suht' ajoissa. Eka rata oli puhdas muuten, mutta yksi rima tuli alas omien mokien takia. Keinulla treenattiin - niitä koko syksyn aiheena olleita - kontakteja, eikä ne tauon aikana ainakaan huonompaan päin ole mennyt, päin vastoin. Kepeillä Nera ei tahdo malttaa pujotella loppuun asti jos menen sen ohi, joten tätäkin treenattiin erikseen. Lopuksi tehtiin vielä ruotsintunnin aikaansaannoksena suunniteltu hyppypyöritys.
Oi, kun olen tyytyväinen, että tuolla eläimellä pysyi pää kasassa tauon jälkeenkin. Ykan kurssit alkais taas helmikuussa, mutta en ole vielä päättänyt menenkö. Osasta syksyn treeneistä ei ollut suoraan sanottuna mitään hyötyä, mutta talvellakin ois kiva treenata. Katsellaan.

Kaivoin meidän tokohypyn esille ja tänään tehtiin Een kanssa tokotreenit pitkän kaavan mukaan. Avon hyppy meni kaaliin heti kerralla (mun mielestä avon hyppy on paljon helpompi kuin alon).
Ruutua tehtiin myös. Toisella lähetyksellä jätkä varasti joten huusin perään "takasi!", "Hei!" tai "seis, ei vielä!". En siis mitenkään vihaisesti, mutta kumminkin niin, että tuli takas. Minä ja suuri suuni. Sen jälkeen ei täyspitkältä matkalta ruutuun enä millään. Meno oli tämän kaavan mukaista: parin askeleen juoksupyrähdys, oho ei tänne saanu mennä, neulansilmäkäännös, takas sivulle. Huoh. Lyhyemmältä matkalta lähti vähän epävarmasti, mutta päätyi kuitenkin ruutuun. Ainakin tiedän, mitä haluan treenata kessujen tokokoulutuksessa!
Seuraamista ei oo tehty piiiitkään aikaan, joten oli ehkä hivenen yli-innokasta menoa joo. Naksuttelin hyvästä seuraamisesta, tai kun ei yrittänyt edistää. Mutta tärkeintähän on hyvä asenne ;).

Sertin poika

Vuosi alkoi meidän suunnalla varsin lupaavasti :). Tänään hypättiin Elviksen kanssa Tarjan ja Sannan kyytiin suuntana Kajaani ja Tamminäyttelyt. Juuri minkäänlaisia tulospaineita ei ollut, kessuja oli ilmottautunut karkeloihin varsin runsas lukuisesti. Mutta niin vain kävi, että Eepulle pätkähti Eri ja SA. Parasuros kehässä herra kipusi sijalle kolme, ja näin napaten kolmannen sertinsä! Eepun iskä vei vielä pitemmän korren ollen PU2. Eena-Britt Nordin arvostelu suomennettua:

Erittäin hienot mittasuhteet. Hyvä pää. Erittäin hyvä kuono-osa ja purenta. Erinomainen ylälinja. Hyvä runko. Liikkuu erittäin hyvällä askeleella. Hyvä turkki ja hienot värit. Hyvä luonne. Eri1, SA, PU3, SERT

Meidän koko autolastilla oli varsin onnistunut reissu Sani-bolognesen ollen Rop ja tullen kansainväliseksi muotovalioski, ja Kassu-lapinkoiran ollen Rop-veteraani.

Viilausta

Kyllä, meille kuuluu nimenomaa viilausta. Etenkin noudon viilausta. Oikeastaan Eepun kaikki avon liikkeet on sitä viilausta vaille valmiit. Tai no, ehkä nouto on vielä vähän enemmän kesken kuin viilausta vaille, mutta ihan positiiviselta näyttää sielläkin suunnalla. Teemana on ollut yllätys yllätys edelleen se sivulle siirtyminen, nimittäin sivulle pompsahdattessa olisi mahdottoma mukava jos saisi pyöräyttää kapulaa suussa kerran tai pari. Eli tarkennettuna teemana on tekniikka jolla sivulle siirrytään kapulan kanssa. Ja nytkun kapulan kanssa on päästy liikkumaan, Eepun into on vähintäänkin kaksinkertaistunut kapulaa kohtaa. Joten tarttuminen on ajottain varsin ronskia ja näin kapulan asentoa joutuu korjaamaan. Naksutelllaan siis myös siisteistä tarttumisista, uskon ettei tätä tarvitse montaa kertaa tehdä Eelle.

Meidän muut liikkeet on siis aika mukavassa kunnossa. Kaukoissa pitää kasvataa enää sitä matkaa ja luoksarissa täytyy häivyttää enää toinen käsky, suullinen tai käsimerkki, pois. Luultavasti suullinen lähtee, koska uskoisin käsimerkin olevan Elvikselle ns. voimakkaampi käsky. Piilomakuissa ei ole ollut ongelmaa, ainakaan sillon kun näitä oon viimeksi tehyt (ehkä kaks kuukautta sitten... :D), samoin kun ei jäävissä taakse kiertämisessäkään. Hyppyä ei ole otettu ollenkaan, ja meidän hyppykin on hautautunut lumen alle. Viikonlopun ohjelmaan voisikin laittaa sen esiin kaivamisen valoisan aikaan. Voin liikkeistä sen verran, että ruutuun olen laittanut nyt kosketusalustaa, että alkaisi Ee:lle se paikka hahmottua kunnolla. Niin, ja peruuttamista on alettu opettelemaan seuraamista silmällä pitäen.

Neran  kanssa ollaan siis jatkettu seuraamisen naksuttelua. Molemmat on ollut ihan huippufiiliksissä, ehkä tästä vielä seuraamista tuleekin. Nerallahan lähinnä ongelmana on edistäminen ja kontakti tippuminen, sekä huonoina päivinä se laamailu. Nyt ei ole ollut merkkiäkään moisista omituisuuksista, mutta tuon koiran kanssa voi tapahtua mitä vain, joten en uskalla juhlia ongemlan selätyksistä ainakaan vielä. Sekä tietenki temppuja, niiden oppistahan Nera rakastaa.

Vi tränar sten hård

Kuten hiihdonvalmentajani sanoi: Vi tränar sten hård (tai kun näin piti sanoa jos törmäämme joskus ruotsalaisiin hiihtäjiin :D), koskee kyllä mun kohdalla lähinnä koirien treenausta, tai sitten ei niitäkään. Joululomakin loppui tänään, kyllä oli taas hakala nousta aamulla ylös! Mutta siis, lähinnä tai pääasiassa olosuhteiden pakosta meidän treenit on keskittynyt olkkari treenaukseen. Eepulan kanssa noudon viilaus jatkuu. Yhtä kriisiä lukuun ottamatta harjoitukset etenevät mukavasti. Mutta entäs se kriisi? No, se kesti yhden päivän, itseasiassa vuoden viimeisen päivän, kun herra ei muka osannut liikkua kapula suussa. Sen päivän kyllä luulin, ettei saada ikinä noutoa valmiiksi. Yön aikana rakettien paukkuessa jotain oli selvästi paukahtaut Elviksenkin päässä. Se oli oppinut yhdessä yössä liikkumaan kapula suussa ja bonuksena vielä kosketusalustan. Ja aina sanotaan, ettei mitään opita yhdessä yössä. Kyllä Eepu on vaan erimies :). Vähän ois vaan kiva pyöritellä sivulle siirtyessä kapulaa suussa, ihan vähän vain. Naksutellaan nyt siis lähinnä siisteistä sivulle siirtymisestä ja siirrytään sitten eteen päin.

Neran kanssa opetellaan seuruuta vähän niinkuin uusiksi. Naksuttelen sille oikeaa paikkaa (tahtoo edistää) ja hyvää yritystä. Opetellaan asennetta. Saa nähdä tuleeko mitään, vai kapsahdetaanko katajaan, mutta ollaan ainakin yritetty! Mulla ois hirvee aksauskuume (juu, jota todellakin hirveesti helpottaa hienoissa keinonurtsi halleissa kuvattujen treenivideoiden katselu!). Taidampa todellakin raahautua lauantaina sinne lumipohjaiselle agikentälle. Vaikka treenaamaa vaan niitä keppejä.