FI MVA Elvis

Kiitos blogspot jälleen kuvien laadun pilaamisesta! Osaako joku sanoa, miksi tää ei anna mun laittaa tänne kuvat.fi:hin ladattuja kuvia? Laatu pysyis ehkä sata kertaa parempana.

Viime lauantaina tapahtui sitten se mukava ja odotettu asia, Elvis valioitui Oulaisten ryhmiksissä. Tänä vuonna kaikissa kolmesta näyttelystä on tullut serti ja tää oli Eepun eka mahdollisuus valioitua :). Itse olin tekemässä ekaa kehisharjoittelua, joten Eepun kehä meni multa ohi. Arvostelussa Elviksen heikot kaikki heikot kohdat on käännetty hyväksi :D

"Masculin. Good size and bone. Excellent shaped head. Well carried tail. Nice double coat. Lovely ears. Typical movement." ERI1 SA PU2 SERT FI MVA

Helatorstaina käytiin Oulussa tokokisoissa. Kaikki liikkeet meni kyllä aivan pieleen, mutta koiralla oli koko kisan ajan hyvä fiilis. No joo, ei puhuta niistä sen enempää. Ollaan pidetty tässä pientä treenitaukoa ja aletaan miettimään uusia haasteita!



Oikeesti Assi on tollanen kieltä näyttävä vintiö ja Elvis se kiltti lapsi :D

Neran kanssa ollaan käyty vuoden ekalla jäljellä! Mä olin tosi väsynyt lauantai iltana, ryhmisten jälkeen, (mutta jäljelle oli pakko päästä :D!) joten tein aika lyhyen jäljen, eikä keppejäkään ollut kuin neljä. Jana oli loistava, kaksi ekaa keppiä meni myös hyvin ja ilmaisut oli hyvät. Kolmas keppi oli sellasen metsäkoneiden polkeman kohdan jälkeen ja Neralla meni siinä ryteikössä jälki hetkellisesti hukkaan, joten kolmas keppi jäi. Löysi kuitenkin pian uudestaan jäljelle ja viimeinenkin löytyi hienosti :).

Ylivieskassa käytiin mölliageissa sillon tooosi kauan sitten. Rata oli aika haastava, muttei ollenkaan mahdoton. Ainoa oikeesti kiperä kohta oli putken, joka meni puomin ali, jälkeinen hyppy suoraan, koska ohjaajan piti lähteä kiertämään vielä puomi. Tää selvittiin kuitenkin ihan hyvin. Kepeille oli tosi tiukka kulma, josta tuli kielto. Kaikki kontaktit Nera otti tosi nätisti, jes! Kolme viimestä rimaa tuli alas, koska olin ihan kauheesti myöhässä ja happi loppu, joten käskytys oli vaan aaarrgghh!! :D. Toisella radalla ei tullut yhtään rimaa alas, mutta siinä oli kaikkee muuta säätöö. Sijoituttiin kuitenkin kolmanneksi ja Sanna ja Luca voittivat :).

Neran kukkaan puhjennut treenielämä

Maanantaina oli mulla ja Neralla aika huippu päivä Ykan agitreeneissä. Neralla oli loistofiilis, treeneissä oli hyvä vetäjä ja mäkään en ollut ihan kauheen huono :). Hyvät edellytykset onnistuneille treeneille siis. Meillä oli treeninä 3. kisarata, joka mentiin eka pätkissä ja sitten kokonaan. Mä tein uusia hienoja ohjauskuvioita, mutta enhän mä muista niiden nimiä... :D. Nera meni jokatapauksessa loistavasti ja ohjaaja sanoi sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi. Hah hah, vielä viime kesänäkään Kynntiläkankaan kentällä kukaan ei ois sanonut sitä kiltiksi ja kuuliaiseksi.Ykassa se on vaan aivan erikoira, kun se saa olla autossa (mut pitää oikeesti viedä sinne 50km päähän eikä vaan nopeesti heittää). Ei tarvitse miettiä, kummasta pidän enemmän. Neralle ei vain sovi se, että se saa/joutuu katselemaan kun muut agikiitelee.

Treeien huipennus oli syksystä asti kanssa taisteltujen, etenkin aan, alastulokontaktien suhteen. Mä oon jäänyt yleensä ratatreeneissä siihen viereen vaatimaan ja tarvittaessa ohjaamaan pysähtymään 2on2offiin. Ohjaaja kuitenkin käski meidän katsoo mitä tapahtuu, jos radalla vain jatkan matkaa. Ja oikeesti, se mun koira oli siellä aan alastulos kontaktilla. En ollut uskoa silmiäni, ei toi voi olla mahdollista :D. Tästäpä nousee mieleeni Timon opettama viisaus: Luota koiraan. Oikeestihan Nera on varmasti jo aika kauan osannut kontakteille pysähtymisen hienosti, mä en oo vaan uskonut sitä.

Jos agipuolella kaikki alkaa loksahdella paikoilleen, myös toko on lähtenyt nousukiitoon. Tähän väliin pakollinen naksu<3 hehkutus. Naksutin on ollut oikeastaan koko homman avain. Mä oon saanut sen avulla aivan ihanan-mahtavan-yritteliään-aktiivisen-uuden tokoilijan. Nerasta on varmaan vasta nyt kohta neljän vuoden iässä tullut kunnolla aikuinen. Sillä ei ole enää samanlaisia omituisia haaveilu ja angsti kohtauksia. Tai ehkä mä oon tullut tarpeeksi vanhaksi ymmärtämään bordercollieiden sieluelämää. Ainakin mä oon naksuttimella opetettujen temppujen myötä oppinut miten piru nopeaa se oppii. Jos mä vaadin siltä liian vähän, se passivoituu, eihän sen silloin tarvitse edes yrittää. Jos mä vaadin siltä liikaa se menee aivan ylikierroksille ja esittää koko temppuarsenaalinsa kahdessa sekunnissa läpi. Mä oon melkein koko sen pienen elämän houkutellut ja auttanut sitä. Koiran ei oo periaatteesa tarvinnut tehdä mitään, mukavia asioitahan tapahtuu ihan muutenkin. Se on ollut meidän ongelma, mä en oo vain ymmärtänyt sitä.
Uudelleen opetettu seuraaminen on aika makee. Siinä on asennetta ja aktiivisuutta :). Vapiskaa toko/tottiskentät; we come here!

Assilla on juoksussa "pahat päivät", joten meillä on kylässä pillipiipari nimeltä Elvis. Itkee ja laulaa mutsilleen 24/7, joka ei ihme kyllä erityisemmin lämpene pojalleen. Ehkä silläkin on jotain sivellisyyden tajua? Onneksi tätä ei oo kuin pari kertaa vuodessa.
Elviksen jalka on ollut jo parempi, joten ilmoitin sen BH-kokeeseen Nivalaan. Vappuna on möllitokot tiedossa, ja pitäisi saada nouto valmiiksi siihen mennessä. Mutta koska tää oli tällänen Neran hehkutus potsaus, ehkä seuraavassa paneudutaan Elviksen treeneihin.
Hyvää pääsiäistä kaikille :)

Agi kiitelyä

Olipas huippu keskiviikko :)! Varattiin treeniporukalla Ykan maneesi kahdeksi tunniksi. Miten huippua liitely olikaan muutaman viikon tauon jälkeen. Nerallakaan ei mennyt kierrokset tauon jälkeen yli, vaikka olikin aivan fiiliksissä. Tai ehkäpä sillä oli just paras kiitely fiilis? Anyway, meillä oli oikei kiva juoksurata, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Suorilla sai pinkoa ihan täysillä, mutta olin kutakuinkin suht' ajoissa. Eka rata oli puhdas muuten, mutta yksi rima tuli alas omien mokien takia. Keinulla treenattiin - niitä koko syksyn aiheena olleita - kontakteja, eikä ne tauon aikana ainakaan huonompaan päin ole mennyt, päin vastoin. Kepeillä Nera ei tahdo malttaa pujotella loppuun asti jos menen sen ohi, joten tätäkin treenattiin erikseen. Lopuksi tehtiin vielä ruotsintunnin aikaansaannoksena suunniteltu hyppypyöritys.
Oi, kun olen tyytyväinen, että tuolla eläimellä pysyi pää kasassa tauon jälkeenkin. Ykan kurssit alkais taas helmikuussa, mutta en ole vielä päättänyt menenkö. Osasta syksyn treeneistä ei ollut suoraan sanottuna mitään hyötyä, mutta talvellakin ois kiva treenata. Katsellaan.

Kaivoin meidän tokohypyn esille ja tänään tehtiin Een kanssa tokotreenit pitkän kaavan mukaan. Avon hyppy meni kaaliin heti kerralla (mun mielestä avon hyppy on paljon helpompi kuin alon).
Ruutua tehtiin myös. Toisella lähetyksellä jätkä varasti joten huusin perään "takasi!", "Hei!" tai "seis, ei vielä!". En siis mitenkään vihaisesti, mutta kumminkin niin, että tuli takas. Minä ja suuri suuni. Sen jälkeen ei täyspitkältä matkalta ruutuun enä millään. Meno oli tämän kaavan mukaista: parin askeleen juoksupyrähdys, oho ei tänne saanu mennä, neulansilmäkäännös, takas sivulle. Huoh. Lyhyemmältä matkalta lähti vähän epävarmasti, mutta päätyi kuitenkin ruutuun. Ainakin tiedän, mitä haluan treenata kessujen tokokoulutuksessa!
Seuraamista ei oo tehty piiiitkään aikaan, joten oli ehkä hivenen yli-innokasta menoa joo. Naksuttelin hyvästä seuraamisesta, tai kun ei yrittänyt edistää. Mutta tärkeintähän on hyvä asenne ;).