Vi tränar sten hård

Kuten hiihdonvalmentajani sanoi: Vi tränar sten hård (tai kun näin piti sanoa jos törmäämme joskus ruotsalaisiin hiihtäjiin :D), koskee kyllä mun kohdalla lähinnä koirien treenausta, tai sitten ei niitäkään. Joululomakin loppui tänään, kyllä oli taas hakala nousta aamulla ylös! Mutta siis, lähinnä tai pääasiassa olosuhteiden pakosta meidän treenit on keskittynyt olkkari treenaukseen. Eepulan kanssa noudon viilaus jatkuu. Yhtä kriisiä lukuun ottamatta harjoitukset etenevät mukavasti. Mutta entäs se kriisi? No, se kesti yhden päivän, itseasiassa vuoden viimeisen päivän, kun herra ei muka osannut liikkua kapula suussa. Sen päivän kyllä luulin, ettei saada ikinä noutoa valmiiksi. Yön aikana rakettien paukkuessa jotain oli selvästi paukahtaut Elviksenkin päässä. Se oli oppinut yhdessä yössä liikkumaan kapula suussa ja bonuksena vielä kosketusalustan. Ja aina sanotaan, ettei mitään opita yhdessä yössä. Kyllä Eepu on vaan erimies :). Vähän ois vaan kiva pyöritellä sivulle siirtyessä kapulaa suussa, ihan vähän vain. Naksutellaan nyt siis lähinnä siisteistä sivulle siirtymisestä ja siirrytään sitten eteen päin.

Neran kanssa opetellaan seuruuta vähän niinkuin uusiksi. Naksuttelen sille oikeaa paikkaa (tahtoo edistää) ja hyvää yritystä. Opetellaan asennetta. Saa nähdä tuleeko mitään, vai kapsahdetaanko katajaan, mutta ollaan ainakin yritetty! Mulla ois hirvee aksauskuume (juu, jota todellakin hirveesti helpottaa hienoissa keinonurtsi halleissa kuvattujen treenivideoiden katselu!). Taidampa todellakin raahautua lauantaina sinne lumipohjaiselle agikentälle. Vaikka treenaamaa vaan niitä keppejä.