Loma oli, loma meni ja Kannuksessa jälleen. Koirien syyslomaan kuului jäljestystä ja etsintää, ulkoilua, Neran kohdalla aksaa ja Rinon kohdalla tottista. Molemmat ylitti jäljestyksessä itsensä (tai ainakin ohjaajan odotukset...) kuluneella viikolla.
Muuten otettiin loma rennosti, pääasiassa kotona oltiin.
Tää viikko sitten on kyllä vastustanut muuten kaikella mahdollisella tavalla. Eilen unohdin kokonaan sählytreenit, tiistainan marssin hallille koirien kanssa treenaamaan puoli yhdeksän aikaan illalla vesisateessa vain todetakseni sen olevan varattu, maanantaina onnistuin menemään salillekin sinä ainoana ajan kohtana, jolloin se on varattu, viikonlopun suunnitelmat on mennyt useaan otteeseen uusiksi ja tänään raksassa jopa onnistuin saamaan pihdeillä haavan sormeen. Älkää kysykö miten se on mahdollista...
Eilen aamulla myöhästyin myös lukion tunneilta, kiitos kauniin sään, joka hieman hidasti aamutoimiani. En ollut herätysaikaa säätäessäni ottanut huomioon koirien pesua tai kumppareiden etsintää tai sitä, että kun ulkona uppoaa nilkkoihin asti loskaan, ei pyörän käyttö luultavasti ole kovin viisasta. Ja täytyy myöntää, ihan oikeasti menin lukiolle mustat nokian kumisaappaat jalassa :D. Opistollahan tää on ihan arkipäiväinen juttu, mutta lukiolle tosiaan kumpparit ja tuulihousut jalassa kävellessäni naureskelin itsekseni, kuinka mullikoulusta karanneelta mahdoinkaan näyttää ei-niin-säänmukaisiin vaatteisiin pukeutuneiden lukiolaisten rinnalla.
Onneksi tämmöset viikot ei oo ihan joka viikkosia, vaikka mulla tunnetusti aika paska tuuri onkin :D. Mutta hei, ei aina voi onnistua.
Vaikka siis tiistaina ei tosiaan hallille päästykkään, niin ollaan me silti reenattu, pääasiassa Neran kanssa tokoa, Rinon kanssa etsintöjä ja tottista. Eikä ne nyt oo niin kamalankamalan huonosti sujunut :).
Neran maanantain perustokoilut ja keskiviikon kokeenomaiset sujui tosi kivasti, mutta tänään luoksari ja metsku hajoili kyllä pahasti. Eniten harmittaa, kuinka huonosti olin treenit suunnitellut tai ottanut huomioon sitä, että nämä Neran ei niihin vahvimpiin liikkeisiin kuuluvat jutut ei välttämättä suju kovin hienosti. Mutta huomenna uus yritys, kun ohjaajakin on ehkä vähän paremmin miettinyt treenit. Ja hei, kaket on edennyt lyhyessä ajassa ihan valtavasti, ne alkaa näyttämään jo aikas hyvältä. Oikeastaan voittajan liikkeissä ei enää mitään suurempia ongelmia metallia (eihän sellasen ällötyksen kanssa nyt voi juosta!) ja luoksaria (hiipii) lukuun ottamatta ole, joten kyllä me vielä sinne voivoi-kisoihin tän vuoden puolella päästään :).
Rinttitintti sitten taas on oikein riemastuttava pieni saksanpaimenkoira riemastuttavan sakemmanihuutonsa kanssa. No okei, ei se huuda muuta kuin kiihtyessään. Ja Rino kiihtyy mm. herätyskellosta, uloslähdöstä ja jos Nera saa treenata. Uloslähtö tilanteissa olen kuitenkin saanut sen hiljentymään heittämällä sille ennen kuin teen mitään ulos lähtöön viittaavaakaan ruokaa etsittäväksi. Siinä se sitten touhottaa ruokansa kanssa, kun minä laitan vaatteet päälle, mutta on sentään hiljaa.
Pahimmaksi jutuksi on nyt parissa päivässä muodostunut se, että Rino joutuu hallilla boksiin ja Nera saa treenata. Täytyy nyt ens kerralla ottaa sille vaikka luu mukaan ja toivoa, että rauhottuu pureksimaan sitä. Ainakin tähän asti ruoka on saanut sen hyvin hiljentymään.
Muuten Rino on kyllä ollut varsin pätevänä. Sen kanssa treenaaminen on huippua, koska se on niin rehellinen ja motivoitunut koira. Nera on sellainen pikku lusmu, joka yrittää aina päästä mahdollisimman helpolla. Mukavuudenhaluinen on ehkä paras sanavalinta kuvaamaan pientä bordercollieta. Nera vaatii ohjaajankin aina ajattelemaan.
Vaikka Rino oppii Neraan verrattuna hitaasti ja on vähän palikka, mutta se, ettei se ajattele niin paljon itse vaan haluaa vain tehdä täysillä, tekee treenaamisesta huomattavasti erilaista kuin Neran kanssa. Molemmissa omat puolensa ja hyvä niin, ne on molemmat loistavia pikku koiria omalla tavallaan.<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti