Alkuvuoden touhuiluja

Huh, mun vuosi on alkanut vähintäänkin kiireellisesti! Loppiainen kului tosiaan Kalajoella, jossa hoitolalla puuhastelu oli oikein mukavaa. Neralla ja Rinolla oli hoitolalla oma tarha, joten ne pääsivät myös mukaan "avustamaan" hoitola hommissa aina kun itse olin siellä. 
Viime viikonloppuna kävin lauantaina hiihtämässä yhdet skapat ja sunnuntaina olin esittämässä Elviksen Kajaanissa. Elvis oli ERI2 ja SA, valitettavasti ei ihan päästy PU-kehään. Mutta Eepu esiintyi hienosti ja herraa on mukava esittää :). 
Tällä viikolla on sitten taas lukio teettänyt töitä kiitettävästi, joten lepo viikonloppu (lue: armottomaan koirien ja itsensä treenaamiseen käytettävä viikonloppu :D) tulee tarpeeseen.

Koirille ei kuulu sen ihmeempiä. Tai kuuluu, sillä Rino täytti 7kk ja oppi nostamaan jalkaa! Se on nostanut koipeaan n. 2cm korkeuteen jo kolme kertaa yhden päivän aikana :D Mä en ymmärrä, miten koira, jonka fysiikka ja kehonhallinta ei tahdo riittää tällä hetkellä edes sohvalle kiipeämiseen, kykenee nostamaan koipeaan.  Mutta Rino yllättää aina välillä :) Joskin, se on yllättänyt tänään myös vähän epätoivotummalla tavalla; jätkä oli kussut ja juossut yhtä aikaa talon päästä päähän niin, että lattialla oli varmaan kymmenen metrin pissavana. Kyse ei todellakaan ollut siitä, että olisi ollut niin kova hätä ettei kerennyt pyytää ulos, vaan epäilenpä Neran lähestyvillä juoksuilla ja mun vaavelin miehistymisellä olevan osuutta asiaan.

Neran kanssa ollaan puolestaan voivoteltu voittajaa. No ei mutta, on meillä ollut oikeesti tosi hyviäkin treenejä ja paljon on menty eteenpäin,  mutta kun meillä olis ens viikolla kisat.Ja saattaapi olla, että Neralla on vähän liian kivaa kehässä, että erinäiset liikkeet hajoaa sitten siinä. Veikkaisin, että ohjaajan auktoriteetti ei riitä yli-iloisen bordercollien pysäyttämiseen luoksetulossa sekä veikkaan, että tämä sama pienen iloisen koiraeläimen päähän voisi pälkähtää pakittaa kakeissa kolme metriä taakse päin tai pistellä sieltä omalta paikaltaan itsekseen yläfemmoja. Ja ihan vaan siks että toko on kivaa. Ja mä oon kuullut väitettävän, että toko on tylsää. Neran kanssa ei ikinä mikään ole tylsää, mutta sen takia tykkäänkin siitä <3.
Nyt vain jännätään, aloittaako neiti juoksunsa ja pelastaa mut julkiselta nolaamiselta (vaikka eihän Nera herranterttu nyt sellaista tarkoituksella tekisi..) vai päästäänkö todella kokeilemaan kuinka liikkeet kestää kisatilanteen tuomatä haasteet.

Rintin treenit on aikas samaa. Etsintöjä, tottista ja tyynyllä leikkimistä. Lumijälkeäkin pitäisi alkaa kokeilemaan. Etsinnät sujuu todella hyvin, tykkään todella paljon Rinon nenänkäytöstä. 
Tottikset on sellaista semiperusjuttuja - seuraamista, maahan menoa, paikalla oloa, luoksetuloa, kapulan pitoa, hyppyesteen ylittämistä - perusjuttuja siis. Rintin kanssa eteneminen on huomattavasti hitaampaa kuin Neran kanssa, sillä Rino tarvitsee noin tsiljoona kertaa enemmän toistoja kuin Nera. Tokihan se on pentu eikä sen ole vielä kovin hyvin oppinut oppimaan.
 Seuraaminen on tottisliikkeistä ehkä Rinon vahvuus tällä hetkellä. Kädestä ollaan päästy jo suorilla hyvin eroon, ainoastaan käännöksissä ja pysähdyksissä tarvitsee käyttää käsiapua. 
Virettä voisi olla enemmän suunnilleen kaikessa tekemisessä, mutta parempi opetella ensin oikea suoritustekniikka ennenkuin lähetään kovin nostelemaan. Ja tämä nyt EI tarkoita että Rino olisi laama tai motivaatiossa ongelmia, vaan olen tietoisesti treenannut sitä tässä vaiheessa hieman matalassa vireessä, jotta oppiminen ja koiran hallitseminen olisi helpompaa. Räjähtävän kiihkeitä suorituksista kerkeää tekemään sitten, kun tekniikka alkaa toimimaan. Tokihan sitä nostellaan esim. Luoksetuloissa  ja höntsätään varmimmissa liikkeissä, mutta niinkun näin yleensä.

Ensi viikonloppuna lähdetään Ärrän kanssa Tampereelle kasvattajan järjestämille pentupäiville. Paikalle on tulossa myös Rinon iskä, joka työskentelee poliisikoirana. Rintti voipi kattoo vähän isukista mallia ;)

Meidän vuosi

Tämän kirjottaminen on vaan venynyt ja venynyt. Aloittanut olen aiheen ainakin viikko sitten ja nyt vuoden viimeisenä iltapäivänä onkin hyvä tajuta, että kappas, tämä yksi julkaisematon luonnos odottaa edelleen kirjoittajaansa. On siis taas aika tehdä yhteen veto menneestä vuodesta sekä suunnitelmia&tavoitteita  tulevalle vuodelle. Ja aloitetaan kaikessa loogisuudessa siitä menneestä vuodesta.

Tammikuussa haimme Neran kanssa ensimmäisen tokon alokasluokan 1-tuloksen. Kuukauden päästä tuli ensimmäinen avo1 ja maaliskuussa toinen samanlainen. Toukokuussa läpäisimme hyväksytysti BH-kokeen.

Sitten alkoikin kesän mittainen alamäki. Ensin pissatulehdus ja heti sen jälkeen nielutulehdus. Ja sehän ei muuten parantunut. Kesäkuussa nielu- ja kitarisat poistettiin. Toipuminen kesti piiiitkään. Elokuussa tultiinkin sitten jo junan portaat rytinällä alas, jonka seurauksena etutassun kynnestä lähti kuoret irti. Pakettijalan kanssa taisteltiin ja saikutettiin vielä jokunen (lue: pieni ikuisuus) viikko lisää.

Rino saapui 12 päivä elokuuta, samana päivänä syyslukukauden alkaessa. Minusta tuli siis projektikoiranohjaaja ja tavoitteena saada Rino joku päivä poliisin hommiin.
Neran kanssa vältyimme loppuvuoden sen suuremmilta sairastamisilta ja saavutimme TK2-koulutustunnuksen :).

Meillä oli kaiken kaikkiaan hyvä vuosi. Neran kanssa pystyimme johonkin sellaiseen, mihin meidän ei pitänyt ikinä pystyä. Nykyään, kun katson tuota pientä koiraani, en voi uskoa sen olleen vielä puolitoista vuotta sitten tokotreeneissä perässä vedettävä laamaeläin. Vaikka eihän BH-kokeen läpäisy ja TK2 suorittaminen nyt kovin merkittävä juttu ole, mutta se on silti juuri minulle merkittävää ja tärkeää. Voittajat ei ikinä luovuta ja luovuttajat ei ikinä voi voittaa. Ja meidän kisaurahan on toivon mukaan vasta alussa.

Vuodelle 2014 asetettavia tavoitteita puolestaan ovat:

Nera:

- voi- ja evl- luokkiin kisaamaan
-  jälkikisoihin!
-  Minä tein Neran puolesta uuden vuoden lupauksen, jonka sisältöön kuuluu ainakin pysyä terveenä ja välttää tapaturmia. Niitä meillä on ollut yhden koiran elämän tarpeisiin aivan riittämiin.

Rino:

- Päästä uudelle ohjaajalle ja töihin (vaikka suurin toiveeni olisi, että Rino olisi oma koirani)
- En tiedä yhtään (enkä edes oikeastaan halua tietää) milloin Rino on lähdössä, mutta olisi mukavaa suorittaa ennen sitä ainakin BH-koe.

Ensi vuoden puolelle on tavoitteiden lisäksi myös paljonpaljon muita suunnitelmia ja ideoita sekä koirille että minulle, joita odotan jo kuumeisesti. Ensimmäisenä suunnitelmana olisi lähteä loppiaiseksi pyörittämään koirahoitolaa ja hankkimaan TOPpi-tunteja Kalajoelle. (Ja autokoulu alkaa viikonpäästä!!)
Urheilupuolellekin pitäisi keksiä joku uuden vuoden lupaus, sillä tällä vuodelle asetettu ½ maraton tuli pinkaistua :)

Mutta nyt lähden ulkoiluttamaan neljä koiraa ja valmistelemaan sesset vuoden vaihtumiseen. Oikein paljon tsemppiä kaikille vuoteen 2014!

Jouluja!

Rintin ja Neran kanssa ollaan siis aloitettu loma ja saavuttu kotiin :).Koirillakin on ihan virallisesti nyt lomaa, koska joku on niin neiti, että totuttuaan lämpimiin halli olosuhteisiin ei viitsi reenata ulkona. Mutta hyvä se on koirienkin ottaa välillä vähän rennommin! ja epäilenpä, etten muutamaa päivää kauempaa reenaamatta malta olla, kunnes löydän itseni vähintään ihan vahingossa naksuttelevani Neralle uutta temppua tai teettämässä Rinolle ihan pienenpieniä etsintöjä...
Rinon loman lempi aktiviteetti on kissan kanssa leikkiminen (lue: elävältä rääkkääminen) ja Nera on hyvänä kaverina tässä touhussa mukana. Neraahan ei voisi vähempää kiinnostaa koko kissa, kun Nera on kissan kanssa ilman Rinoa, mutta Rintin seurassa Nera saa huonoja vaikutteita...

Mutta nyt toivotamme kaikille oikein hyvää joulua ja toiminnallista uutta vuotta!



 

 

-Telle, Nera, Rino, Assi&Elvis sekä kissa (kyllä, kissalla on nimikin, mutta kukaan ei käytä sitä)

Kuulumisia

Joulukuun puoli väli - hui.  Tarkoittaa sitä, että viikonloppu vierähti messarissa kehishommissa - hui. No ei vaan, oli tosi mukava viikonloppu, rahaa meni (ja toivottavasti ehkä vähän tulikin) ja koirien joululahja kasasta vois päätellä, että meillä asuu toooosi kilttejä koiria, uusia pantoja herkkuja ja leluja näyttää kertyneen yksi jos toinenkin.
Edellisen viikonlopun olin myös reissussa, hiihtohommissa Rovaniemellä. Olipas huippu kiva ja raskas leiri! Tuli nähtyä Suomi viikon aikana aikalailla päästä päähän :) Sitten onkin enää tää viikko koulua ja alkaa loma, tosin, joku uhraa siitäkin puolet TOPpia tehden...

Viime viikolla Rinon kanssa hallilla käydessä ja saatiin Milla taas kuvailemaan meitä, tällä kertaa videolle! En voi olla taas hehkuttamatta, kuinka tykkään touhuta Rintin kanssa. Se vaan on yksinkertasesti todella mukava koira. 

Lumiriemua

Kaunotar ja riiviö

Viime kirjoituksesta ja kisoista on vierähtänyt jo melkein kaksi viikkoa. Musta tuntuu, etten nykyään kerkee istumaan koneella ollenkaan saati kirjoittelemaan blogia, kun koko ajan oon treenaamassa tai muuten vaan tekemässä jotakin. Nytkin olen koneella, koska mun pitäisi saada yksi kouluhomma valmiiksi ja jotenkin se vaan vaihtu tämmöseen :D

Alla olevat kuvat ovat kaverini Millan käsialaa, joka kävi kuvailemassa pari päivää sitten kauniista ja komeasta kuvia. Kiitos Milla, haluan teettää nää itselleni ihan oikeiksi kuviksi ;)

 

 



 

Rino on kasvanut kovasti. Se on jo paljon isompi kuin Nera ja painaakin yli 20 kiloa. Ikäähän tosiaan jätkällä on nyt viisi kuukautta ja rapiat päälle. Iso ja komia ukko siitä ainakin kasvaa, jos ei muuta! Karvanpituus on mun lemppari jännityksen aihe :D. Rinon tulessa olin aivan sata varma, että se on pitkäkarvainen. Nyt en ole ollenkaan niin varma, sillä Rinossa ei ole enää mitää muuta karvaista, kuin nuo hervottomat korvahapsut.

Rintin treeneissä on tapahtunut myös silmin nähtävää edistystä. Jäljelllä on jo useampia 5-10 askeleen tyhjiä, etsinnöissä ollaan siirtymässä ruoasta palikoihin (siis sellaisiin muovisiin tikkuihin, joita koira opetetaan etsimään)  ja ollaan tehty ensimmäiset palikkaetsinnät. :)
Tottiksessa seuraaminen on edistynyt huimaa vauhtia ja Rino seuraa aika kivasti. Tokihan, käännöksiin ja pysähdyksiin tarvitsee kovasti käsiapua ja imuttamista, mutta tälläinen perus suoraan seuraaminen on hyvällä mallilla.
Pari viikkoa sitten poliisikoiralaitokselta Tikkanen kävi leikittämässä Rinttiä tyynyllä.
R oli ihan liekeissä :) Se oli varmaan Rinon elämän parhaita hetkiä. Kahdestaankin ollaan leikitty tyynyllä, mutta sen hohtoa on hieman himmentänyt irtoavat hampaat.

Neran kanssa puolestaan ollaan keskitytty kisojen jälkeen voittajajuttuihin. Metalli ja tunnari on NE liikkeet, joita treenatessa tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. Nera ahdistuu jo pelkän metallinoutokapulan näkemisestä. Se kuitenkin saattaa alkaa jahtaamaan ja saalistamaan kapulaa hyvin, mutta siinä vaiheessa kuin moinen hirvitys pitää ottaa suuhun, niin alkaa paineistaa. Joo, Nera ottaa kyllä kapulan, mutta koko koiran olemus huutaa: "Tää on niin eläinräkkäystä!" Nera on herkkä koira ja erityisen herkkä se on juuri suustaan. Jos joskus olisi ollut fiksu, olisi opettanut jo pienenä sen kantamaan kovia ja ällöjä materiaaleja, nyt se on paljon hankalampaa.
Tunnari puolestaan.... Noo, sanotaanko, että joskus on hyviä tunnaripäiviä ja vähän useammin ei niin hyviä. Nyt kun talvi on saapunut tännekkin ja lunta on jo ihan kiitettävästi maassa niin täytyy käydä hautaamassa omaa päivittäin lumeen etsittäväksi.
No joo, ettei mene ihan synkistelyksi, niin hyppynouto ja ruutu on puolestaan Neran vahvimmat liikkeet - ja nehän on Neran mielestä ihan superhauskojakin! Ne on sellaset liikkeet, joissa koira palkkautuu jo pelkästään niiden suorittamisesta.