Päivän pidennyttyä ja kevättä kohti mentäessä monet aisat näyttää niin paljon paremmilta! Se tunne, kun ei ole vielä pimeää kun pääsee koulusta <3. Myös koko syksyn ja alkutalven vaivannut lähes krooninen väysymys on tipotiessään, sillä suorastaan puhkun energiaa. Edes perjantaina alkanut lukiojakso (joka pitää sisällään matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, enkkua, ruotsia, äikkää ja historiaa...) tai lähestyvät tokokisat ei aiheuta minkäänlaista ahdistusta tai tunnu lainkaan ylitsepääsemättömiltä. Ja sitä paitsi, maanantaisin ja keskiviikkoisin koulu loppuu jo kahdelta, ja se jos mikä on huippua!
Meille kuuluu edelleen tokoa. Ollaan viime kisojen jälkeen paria päivää lukuun ottamatta käyty hallilla treenaamassa. Uusissa liikkeissä ei suuria ongelmia ole, noudon luovutus saisi olla tiiviimpi, luoksarin stopin jälkeen voisi juosta kovempaa loppuun ja kakeissa on havaittavissa pientä yli-innokkuutta. Mutta ei siis mitään hälyyttävää. Paitsi siis liikkeestä seisominen. On varmaan syytä kysyä, että mitä ihmettä olen siellä hallilla nyhjännyt, kun havahdun taas viikkoa ennen kisoja, että katos, koiranihan osaa vieläkään sitä liikkeestä seisomista! Minulla on ollut kuukausi aikaa laittaa asia kuntoon, ja edelleenkään kyseinen liike ei toimi. Nera kyllä stoppaa pääsääntöisesti hyvin, mutta että se malttaisi pitää neljä eläväistä tassuaan paikallaan niin kauan, että ehdin viereen, saatikka että voisin käydä vielä koiran takana mutkan. Ehei, omatoiminen ja avulias koira tulee iloisesti vastaan, ettei minun tarvitse kävellä niin pitkää ja rasittavaa matkaa takaisin Neran luo antaakseni sille palkan, Nerahan voi tulla itse hakemaan! Ainakin siis tiedän mitä teen loppu viikon...
Ja loppu viikosta puhuen, sovin Haapaveden porukan kanssa lauantaiaamulle Ylivieskan maneesiin agitreenit. Täytyyhän tässä olla jotenkin tyhmä, kun lämmin ja mukava sisähalli löytyy kulman takaa, niin 40km päähän kylmään maneesiin. Mutta mitäpä sitä ei tekis rakkaan harrastuksen eteen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti